Takaisin Kainuuseen

Jaahas, kisapäiväkirjasta unohtui ihan kokonaan Kainuun Rastiviikko -aktiivilomailua Kuhmossa viikon verran :-) Sarjavalinta meni tiukaksi D21A ja D35A sarjojen välillä, mutta valitsin ekan...ja aivan turhaan, koska samat radat tahkottiin kummassakin sarjassa. Toisaalta en olisi voittanut D35 -sarjaa, joten pokaalimetsästyksen näkökulmasta homma meni nappiin :-) Eliittiinkin olisi voinut mennä, mutta jotenkin voitosta taistelu on kivempaa kuin takatolpan välttely, joten kaikin puolin ihan jees valinta ja rastiviikko.


Hiidenportin kansallispuistossakin vierailimme (kuvassa itse Hiidenportti). Sinne ei tosin ihan vahingossa eksy...on sen verran keskellä korpea. Hiisiä ei näkynyt, mikä oli pettymys tyttärille :-)




Onnistuin tuhoamaan sekä toisen että kolmannen päivän garmin datan sammuttamalla kellon väliajan ottamisen sijasta, joten katsaus kartoista on viikon alusta ja lopusta. Tässä eka päivän räpellys kaikessa komeudessaan...sininen viiva kertoo, mistä luulin kulkevani ja Garmin toimii totuuden torvena.


Viimeisenä päivänä punainen viiva (samaa sävyä naaman kanssa)kertoo siitä, että ei kule ei. Pari superpöljää virhettäkin tuli tehdyksi. Loppupeleissä jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä viikosta ja lomasta. Ensi vuodesta ei tiedä, mutta vuoden 2013 rastiviikolle lienee "pakko päästä" :-)

Kesäpäivä Nurmeksessa

Tuli vietettyä helteinen kesäpäivä Pohjois-Karjalan AM-kisoissa Nurmeksessa. Tarjolla oli Sprinttiä ja partiota.
Sprintti ei kuulu bravuureihin (mikäpä nykyään kuuluisi:-) ja helle-heinoselle keli oli sellainen, että ei varsinaisesti pääse juoksun kululla kehumaan. No, eipä tullut yllärinä,että olin armottoman hidas niin rasteilla (pitäähän ne koodit nyt tarkistaa ja polvisuunta ottaa seuraavalle) kuin rastiväleilläkin (lyllerrystä) ja pientä koukkuakin antoi muutamassa kohtaa. Palkintona kuitenkin AM-hopeaa -jee :-)



Sitten partiokisan pariin. Partiojoukkueen muut jäsenet Mari ja Marika (joka kuvassa yrittää piiloutua kameran taakse)antoivat minulle onneksi helpoimman baanan...pitempää en olisi jaksanutkaan (ja toka vikan pummailusta päätellen myöskään osannut) suunnistaa. Bongasin matkan varrella kuitenkin hirmu kasan kanttarelleja, joita yritimme loppuverkan ohessa poimia ...kiukkuiset ampiaiset olivat vaan eri mieltä asiasta ja niinpä suuri osa jäi metsikköön :-(



Nurmes kesäpäivän kruunasi mutakylpy paikallisessa järvessä :

Seuraavasta kisasta ei ole havaintoa...kassellaan syssymmälläää:-)

Never again ...ja taashan mie olin Kasurilassa :-)

Kauden kisat ovat jääneet aika vähiin, mutta sitäkin enemmän olen näköjään satsannut siihen, että maastot eivät päästä liian helpollla. Savoon kun suunnistaa, niin tämä onnistuu sangen helposti.
Kasurilassa kävin kisoissa viime vuonnakin ja en tykännyt maastosta, mutta siellä mie vaan olin taas helleheinosena sippaamassa. Melkeinpä herää kysymys, mahtaako ihan kaikki muumit kuitenkaan olla laaksossa :-)
Kisa meni paremmin kuin aiemmat tällä kaudella, koska en pummannut yhtä rastia niin kamalasti..vaan nyt enkaksi jäi n. 3 minuutin kämmi ykkösellä. Lisäksi saavutin tavoitteen ja hävisin alle 10 minuuttia Marille. Ehkä tämä tästä vielä...toivottavasti Venlaviestissä sujuu jälleen paremmin jne.

Vuonna 1992

Ensi viikonloppuna tosiaan tähän maastoon pääsee taas ! Ihkua :-) Tai saa nähä kuinka ihkua, mutta toivottavasti on...

En myöhästynyt lähdöstä...

...vaan pummasin ykköstä about kaheksan minsaa. Kisa oli FinnSpring ja aikaahan tästä on jo pari kuukautta...edelleen kuitenkin sama meno jatkuu eli viikko sitten Suonenjoella pummasin kymppiminsan (ja ylikin, siis yhtä rastia). Onnea vaan.
Kivaa on se, että viikon päästä on Jukola ja se on aina mukava tapahtuma. Olin muuten mukana jo sata vuotta sitten eli v. 1992. Silloinkin juoksin ankkurina ja 8.5 km:lle meni aikaa 1.08. Keun ykkösen sijoitus oli 63. Näitä "ennätyksiä" lähden nyt sitten lyömään...jännä nähä kuin käy :-)

Kortteliässä kotimaastossa

KR:n talvikuntorastit eli Ledirastit. Tätä voisi sanoa kotimaastoksi :-) Ajattelin, että en käytä paikallistuntemusta, mutta en nähnyt kartasta mittään (lampusta himmeni valo kilpaa järjen kanssa ja olihan se älykkäästi viritetty myös ylösalaisin), joten se siitä sitten. Ykköstä piti tietysti kämmätä niin reitinvalinnan kuin rastiotonkin suhteen, mutta muuten meni ihan jees (melko noloa olisikin tässä "maastossa" mokailla yhtään enempää:-)

Paketti valmis

Kauden vika kisa, Halikkoviesti. Kausi siis sievästi paketissa ja sitä rataa.
Tarkoitus oli pistää GPS päälle lähdössä, mutta en muistanut sitä ennen kuin puolimatkassa. No, jotakuinkin tiesin tässä koko ajan, missä lyllerrän menemään, joten datalla ei niin väliä...
Lähdin ekana meidän kolmen ryhmästä ja tulin ekana, joten olen tyytyväinen. Juoksu ei ollut mistään kotoisin, mutta en myöskään tehnyt isoja virheitä. Tähän on ihan kiva lopettaa ja aiemmin en olekaan Halikko-viestissä päässyt palkintojen jakoon, joten jotain uuttakin tuli koettua.
Ensi kauel sitten taas kisoihin tai joskus...:-)