Raumalla oli finnSpring-viestikin. Piti osallistua, kun kerran tuonne asti jaksoin matkustella.
Joukkueen osuusjaossa käteen jäi avausosuus. En tykkää, mutta toisaalta ihan jees välillä keikuttaa venettä ja hakea uusia virikkeitä. Ajattelin kokeilla Minsan selkäjuoksutaktiikkaa. Ei onnistunut :-)
Lähtöpaikalla paha olo, ehkä vähän jänskättikin...lähinnä se, että jäänkö miten pahasti jalkoihin alkukiihdytyksessä. K-paikalla olin jo ihan nakit, jalat painoi tonnin verran edellisen päivän jäljiltä. Ajattelin, että jos tätä vauhtia on koko matka, niin en taida ihan jaksaa. Ykkösvälillä toimin taktiikan mukaan aina rastimäelle asti, jossa selvisi, että "selillä" oli eri hajonta. Pientä epävarmuutta, mutta hyvin rasti löytyi. Kakkoselle jouduin vetämään letkaa ja samoin vissiin kolmoselle. Neloselle aattelin ottaa peesin, mutta ei sitä tietenkään löytynyt ja jatkoin matkaa aika yksin. Vitoselle sama juttu. Painelin yksin kompassisuunnalla pellolle ja siitä ajauduin hiemaan liikaa kohti toista peltoa ja alarinnettä pitkin. Rastille pieni koukku painovoiman vetäessä alamäkeen edelleen hiukan liikaa + luin rastikumpareen jyrkänteeksi ja luulin olevani liian ylhäällä. Totesin, että kiva suunnistaa, kun näkee kartasta jotain:-)
Kutoselle vetäisin perinteisesti väärään suuntaan ja luin matkalla kaiken väärin. Lähellä oli myös iso virhe, mutta onneksi kuviorajan takana oli jonkinlainen keppihelvetti ja se risukko pysäytti sen verran, että pysähdyin ja maltoin arvuutella sijaintini uusiksi.
Seiskalle mennessä etsin rastia yhtä mäennyppylää liian aikaisin, kun luulin eka mäen reunassa olevaa kumparetta toisen mäen reunassa olevaksi jyrkänteeksi. Kasille olisin ottanut peesin, mutta ei ketään näkynyt, joten lähdin oikealta. Ojasta en löytänyt ylityskohtaa vaan jouduin kiertämään jonkin matkaa ojan vartta, kun en halunnut heittää talviturkkia tänäkään vuonna ennen heinäkuuta. Pääsin ojan yli, mutta upposin kuitenkin johonkin ojaan ja jääkylmä vesi veti jalat ihan tönköiksi. Mielenkiintoinen fiilinki.
Kasilla näin Parman ja PR:n. Ysillä olivat hieman perässä. Kympille menin mäellä tarkasti ja aika hitaasti, mutta löysin lipun suoraan.
Rasti 11 näytti aika pahalta linjasta huolimatta. Tällä kertaa pysyin jopa suunnassa ilahduttavan hyvin ja olin TP:n kanssa melkein yhtäaikaa rastilla. TP lähti suorempaa reittiä kohti seuraavaa. En ottanut peesiä, kun en jaksanut suota tarpoa vaan ajattelin mennä aika suoraan tielle. Olin hieman edellä, mutta sitten päätin oikaista mutkan suoraksi ja TP juoksi tien kautta edelle. Katselin selän loittonemista ja voin huonosti. Rastilla oltiin taas melkein yhtäaikaa, kun Pyrintö kartoitti mäkeä hetken ja sain eron kiinni. Viimeisellä välillä ei liikahtanut mihinkään. Olin tyytyväinen päästyäni maaliin ja positiivisesti yllättynyt, ettei eroa ollut reilu 1,5 minuuttia kärkeen. Jihaa. Pitäisiköhän ruvetakin KR:n Paula Päiviseksi ...ei tarttis kuin vähän parantaa juoksuvauhtia:-) Loppuviesti meni silleen, että oltiin lopulta 15. Tästä sitten kohti 2-milaa astetta paremmalla fiiliksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti