Lakeaharjun rävellyksen jälkeen tämän kauden loppupelit pelattiin minun osaltani hukkareissulla, Katajahölkässä, Vaarojen maratonilla ja viimeksi Halikkoviestissä. Mitään näistä ei nyt jäänyt hirveesti kirjoitettavaa, vaikka sain banaanin ja lakupötkön, liian ison pokaalin, etureisi-pohje-polvituskat ja 25 euron lahjakortin pokaalikaappin täytteeksi (banaanin tosin lahjoitin Iidalle :-)
Nyt sitten kausi the end. Kahta ekaa ensin mainittua settiä en viitsi kommentoida, koska niillä ei ole erityistä merkitystä. Vaarojen maralle lähdin hetken mielijohteesta ja koska duunipaikka kustansi:-) Muutamia havaintoja ehkä joskus myöhemmin hyödynnettäväksi tein : kenkävalinta oli vaikea viime hetkeen saakka, mutta päädyin inov-8 nastareihin Salomonin kenkien pohjallisilla. Tämä oli hyvä valinta, koska polku oli liukas ja nuo popot ovat kevyet juoksennella, vaikka eivät hirmu tukevat/pitävät olekaan. Nilkat teippasin ja se oli em. syystä hyvä valinta. Juomarepun hankin (Camelbackin) ja tuo reppu on myös jees. Huonoa oli laittaa se täyteen juomaa, jota en ehtinyt testailla ja josta tuli lähinnä paha olo, vaikka oli melkein puolet laimeampaa kuin ohjeessa käskettiin tehdä. Tuloksena se, että juomaa oli 3 litran reppu yli puolillaan vielä maalissakin (luulin varmaan osallistuvani ultramatkalle tai jotain). Vettä sen sijaan olis maistunut enemmänkin. Geelit oli jees, muuta evästä en olisi saanut alas (geelitkin toki yrittivät tulla matkan varrella kurkkimaan kurkusta ulos). Jalat eli siinä kohtaa lähinnä pohkeet, kramppasivat pahasti jo 25 kilsan kohdalla...suolaa tai jotain olisi pitänyt olla mukana.
Etukäteisvalmistautuminen meni pieleen jossain kohtaa, koska olin aika huonovointinen jo lähdössä. Spekulaatio lienee se, että huonokuntoiselle puolimaraton (vaikka ei täysillä juostuna) viikkoa ennen ja sen jälkeen 12 tuntia päivätöitä + kolme 12 tunnin yövuoroa päälle estivät palautumisen ja olin vähän poikki jo ennen juoksua. Mutta nyt on maraton juostu ja kokemus oli lopulta ihan ok, vaikka itku meinasi tulla jo ennen 35 kilometriä. Suosittelen.
Mitäs sitten Halikkoviestissä. Mie tiesin ja yritin myös sanoa, että ei kule ja suunnistus tökkii, mutta silti sain toisen osuuden kisassa...sen , missä nuoret pojat ja vanhemmat herrat juoksee niin S**tanan kovaa ...ja kyllä ne ukot juoksi. Mie yritin roikkua kohti ekaa mäkeä ja kun lopulta pääsin mäelle, olin olevinaan kartalla, kun oikeesti olinkin korvia myöten hapoilla. Niinpä tein, ratamestarin ansaan langeten, tietysti ison virheen heti ykköselle. Senkin jälkeen vielä kaartelin useille rasteille mennessä, vaikka kulku oli sellainen, että ei olis tarvinnu yhtään ylimääräistä askelta ottaa. Yleisörastilla hämmästyin, kun kuulin, että kolmas juoksijamme on vielä minunkin perässäni..(hänkin oli etsinyt ykköstä ja vielä pari minsaa minuakin kauemmin). Se oli Halikon voitto sitten KR:n osalta meidän takia menetetty ... voivoi, mutta mie ainakin yritin varoittaa :-) Jälkispekulaationa todettakoon, että olisi se ollut ylläri kerrakseen, jos olisimme juosseet puhtaasti ja voitto olisikin menetetty vasta 4.osuudella erään todella harvoin pummaavan taitoherran tekemään 5 minuutin pikkukoukkuun...mutta nyt tää meni naisten piikkiin, kuten norrrmaalisti:-)
maanantai 24. lokakuuta 2011
lauantai 24. syyskuuta 2011
Lakeaharju ...oujee:-)
Jeps, eli Sm-viesti oli männä viikonloppuna ja mie selvisin hengissä metsiköstä, henkisen kolhut on sitten eri asia. Toisaalta tiesin, että tämä on vaikea tapaus, joten ei korkealta ei päässyt putoilemaan. Kakkososuutta lähdin työstämään noin 10 minuuttia ennen kuin kärki vaihtoi ankkuriosuudelle, joten keksin itselleni tavoitteen olla vaihdossa ennen voittajan maaliin tuloa. Tiukalle meni sekin, hitsi vieköön :-)
Ykkösvälillä katselin varmimmaksi vaihtoehdoksi mennä tiheikön reunan kautta, mutta koska olen pölvästi lähdin matelemaan suoraan. Vähän ennen rastia olin pihalla kuin lumiukko, mutta sitten mie eli iso-kiviväisänen bongasin ison kiven ja osasin siitä rastille. jeejee.
Kakkoselle menin sujuvasti polulle asti, mutta kaikki siitä eteenpäin oli toooosi outoa. Ihme kyllä löysin rastin.
Kolmoselle lyllersin mäkeä kohti vaan sillä ajatuksella, että kun tulen mäen reunaan tiedän missä olen ja menen sujuvasti rastille. Näin tein, mutta väärälle rastille. Koodi 55 ei sopinut mitenkään rastimääritteiden koodiksi 56. No, lähdin siitä sitten etsimään sitä omaa rastia ja muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysin rastin koodilla 56. Miehän vihmeränä ihmettelin toudella, että miten täällä on taas koodi 56 ?!? No raksuti raksuti ja kerkisin jo vähän poistua paikalta kun hiffasin, että tämähän on minun rastini ja se edellinen oli 55. Onnea vaan..eikä ollut edes yösuunnistusta ...aivot jäi vissiin vaihtopuomille.
Nelosen löysin kivasti. Ihme. Vitoselle en kertakaikkiaan tajunnut tehdä mitään järkevää reitinvalintaa vaan läksin takki auki rinteeseen. Sen verran olin suunnitellut, että menen takana olevalle polulle, jos rasti ei ala löytyä. Sattumalta tulin metsikössä olevalle lammelle ja siitä sitten löysin itseni rastille.
Seuraavat välit olivat beisikkiä. Tuskanhiki nousi uudestaan nuppiin kasirastilla, jota en sitten tahtonut löytää mitenkään. Etsin kasikolmosta ja tulin tyylillä suoraan jollekin tyyliin 82:lle ja en tietenkään saanut siitä kiinni. Menin eteenpäin ja ylöspäin ja lopulta takaisin linjalle ottamaan polvisuuntaa. Vielä sittenkään en meinannut löytää rastia. Tämänkin ruskistamisen olisi välttänyt menemällä ns. varman kautta rastille. ah ja voi.
Seuraavat haastavat rastit etsin oikein ajatuksella ja löysin. Ihme. Sitten lamppu sammui taas rastille yksitoista mennessä. Painelin ohi vaan ja reilusti. Lopulta palasin linjalle ja sieltä rastille toteamaan, että Anni-Maija pikkuisen pummaa rastia. Sitten tulikin kiire. Hitto vie- minun piti olla vaihdossa ennen kärkeä ! Juoksin minkä pääsin karkuun ja ehdin tyyliin pari sekuntia ennen maalivaatteen alle:-)
Tuska ja hammastenkiristys tämänkin kanssa, mutta luultavasti en ollut ainoa...
maanantai 19. syyskuuta 2011
Pikku koukut sitten siihen...
Sm-kisat takana ja fiilinki on vähän sellainen, että suunnilleen sitä tuli, mitä tilasin :-) Ei varmaan voi odottaa ihme suorituksia, jos ei oikein mitään tee niiden saamisen eteen : mellani valmistautuminen tarkoittaa mellania lopputulosta.
Loppupeleissä keskari meni aavistuksen jopa paremmin kuin aattelin, koska pääsin A-finaaliin. Sen sijaan viestimaaston tiesin itselleni liian vaikeaksi ja sitähän se oli ja isolla suuttimella. Mutta ensin nää henkilökohtaiset setit analyysiin :
Keskarin karsinta:
Rata oli helpompi kuin odotin. Siinä oli vain yksi kunnon rasti ja tokihan mie just sitä pummasin.
Lähdin aika rauhassa liikkeelle, mutta silti ajauduin vasemmalle. Maastossa oli älyttömän hyvä näkyvyys, joten virhe oli suht. helppo korjata. Kakkosväli meni hyvin. Kolmoselle mennessä osoitin juoksuvoimani uppoamalla suohon about kaulaa myöten, tai siltä se tuntui. Neloselle otin koukun: otin polvisuunnan rastille ja lähdin etenemään jopa oikeaan suuntaan. Sitten tuli vastaan jyrkänne tai siltä se näytti, joka ei mielestäni sopinut kartalle. Menin tietysti sekaisin ja lähdin haahuilemaan jonnekin vasemmalle, enpä tiedä miksi. Seisoskelin sitten siellä, kunnes hiffasin, etten paikallaan seisomalla löydä rastille. Jatkoin oikealle ja löysin jyrkänteet, joista vihdoin älysin missä olen ja siitä sitten rastille. Heitin hyvästit a-finaalille ja jatkoin matkaa. Lopun juoksubaanalla yritin tietysti juosta, minkä jaksoin, mutta se ei ollut paljon se. Vielä viimeiselle rastille mennessä tein pikkuvirheen,kun kiertelin turhaan, olisi vaan pitänyt painella suorinta reittiä pois poikkeen.
Finaali sitten. Alku lähti nihkeästi käyntiin, kun painelin ensin väärään suuntaan, kun olisi pitänyt mennä suoraan isolle polulle. Jouduin pysähtymään ja ihmettelemään, ennen kuin tajusin mokanneeni suunnan kanssa. Lopultä löysin sen polun, mutta vain ylittääkseni sen. Sitten meni ihan jees vähän aikaa, kunnes sain älynväläyksen lähteä ihan liian aikaisin mäkeen. Kartalla ei näytä huonolta idealta, mutta kun luulin olevani paljon-paljon lähempänä rastia ja haahuilin pitkin rinnettä aivan pihalla, kunnes lopulta aivot toimivat sen verran, että rasti löytyi. Onnea taas.
Seuraavat välit meni ihan jees. Vielä nelosenkin löysin kivasti pienen epävarmuuden hetken jälkeen. Vitoselle tein klassisen väärään suuntaan lähdön. Korjasin sen vielä aika tyylikkäästi ja olin ihan kartallakin, mutta sitten järjen valo taasen sammui ja äkkiä en saanutkaan kumpareista mitään tolkkua. Pyörimistä ees ja taas, kunnes olin aika saletti, ettei rasti ole niillä kumpareilla, vaan pitää mennä eteenpäin.
Seuraavat välit nysväsin liian hiljaa, kun päätä nostamalla rastit olisivat näkyneet aika kaukaa. Esim. kasille en ensin päässyt muka mäkeä alas ja sitten päässyt mäkeä ylös eli kiersin ensin oikealle ja sitten takas vasemmalle...suoraviivaisuutta enemmän, kiitos:-) Ysin jälkeen alkoi juoksubaana, jossa kuitenkin heti kympille mennessä sössin itseni liian alas rinteeseen ja jouduin sieltä sitten aika epävarmasti lähestymään rastia, kun älykästä olisi ollut juosta aukon kulmaan asti ja sieltä vauhdilla rastille. Pikku koukku rastille nro 13 piti vielä kiepauttaa, kun siinä tervahaudassakin oli rasti, joka tyhmänä piti tsekata, vaikka kiveähän mie olin etsimässä.
Sijoitus siis 24. ja pataan tuli 7.24, josta suurin osa ihan vaan tossulla (mikä nyt ei ole ylläri ollenkaan:-). Kuitenkaan en jaksa olla isosti pettynyt, koska tavoittelin A-finaalia ja sen saavutin. Se kyllä vähän harmittaa, että taas tein yhden reilumman virheen. Ehkä ens kauel, mutta todennäköisesti ei :-)
Loppupeleissä keskari meni aavistuksen jopa paremmin kuin aattelin, koska pääsin A-finaaliin. Sen sijaan viestimaaston tiesin itselleni liian vaikeaksi ja sitähän se oli ja isolla suuttimella. Mutta ensin nää henkilökohtaiset setit analyysiin :
Keskarin karsinta:
Rata oli helpompi kuin odotin. Siinä oli vain yksi kunnon rasti ja tokihan mie just sitä pummasin.
Lähdin aika rauhassa liikkeelle, mutta silti ajauduin vasemmalle. Maastossa oli älyttömän hyvä näkyvyys, joten virhe oli suht. helppo korjata. Kakkosväli meni hyvin. Kolmoselle mennessä osoitin juoksuvoimani uppoamalla suohon about kaulaa myöten, tai siltä se tuntui. Neloselle otin koukun: otin polvisuunnan rastille ja lähdin etenemään jopa oikeaan suuntaan. Sitten tuli vastaan jyrkänne tai siltä se näytti, joka ei mielestäni sopinut kartalle. Menin tietysti sekaisin ja lähdin haahuilemaan jonnekin vasemmalle, enpä tiedä miksi. Seisoskelin sitten siellä, kunnes hiffasin, etten paikallaan seisomalla löydä rastille. Jatkoin oikealle ja löysin jyrkänteet, joista vihdoin älysin missä olen ja siitä sitten rastille. Heitin hyvästit a-finaalille ja jatkoin matkaa. Lopun juoksubaanalla yritin tietysti juosta, minkä jaksoin, mutta se ei ollut paljon se. Vielä viimeiselle rastille mennessä tein pikkuvirheen,kun kiertelin turhaan, olisi vaan pitänyt painella suorinta reittiä pois poikkeen.
Finaali sitten. Alku lähti nihkeästi käyntiin, kun painelin ensin väärään suuntaan, kun olisi pitänyt mennä suoraan isolle polulle. Jouduin pysähtymään ja ihmettelemään, ennen kuin tajusin mokanneeni suunnan kanssa. Lopultä löysin sen polun, mutta vain ylittääkseni sen. Sitten meni ihan jees vähän aikaa, kunnes sain älynväläyksen lähteä ihan liian aikaisin mäkeen. Kartalla ei näytä huonolta idealta, mutta kun luulin olevani paljon-paljon lähempänä rastia ja haahuilin pitkin rinnettä aivan pihalla, kunnes lopulta aivot toimivat sen verran, että rasti löytyi. Onnea taas.
Seuraavat välit meni ihan jees. Vielä nelosenkin löysin kivasti pienen epävarmuuden hetken jälkeen. Vitoselle tein klassisen väärään suuntaan lähdön. Korjasin sen vielä aika tyylikkäästi ja olin ihan kartallakin, mutta sitten järjen valo taasen sammui ja äkkiä en saanutkaan kumpareista mitään tolkkua. Pyörimistä ees ja taas, kunnes olin aika saletti, ettei rasti ole niillä kumpareilla, vaan pitää mennä eteenpäin.
Seuraavat välit nysväsin liian hiljaa, kun päätä nostamalla rastit olisivat näkyneet aika kaukaa. Esim. kasille en ensin päässyt muka mäkeä alas ja sitten päässyt mäkeä ylös eli kiersin ensin oikealle ja sitten takas vasemmalle...suoraviivaisuutta enemmän, kiitos:-) Ysin jälkeen alkoi juoksubaana, jossa kuitenkin heti kympille mennessä sössin itseni liian alas rinteeseen ja jouduin sieltä sitten aika epävarmasti lähestymään rastia, kun älykästä olisi ollut juosta aukon kulmaan asti ja sieltä vauhdilla rastille. Pikku koukku rastille nro 13 piti vielä kiepauttaa, kun siinä tervahaudassakin oli rasti, joka tyhmänä piti tsekata, vaikka kiveähän mie olin etsimässä.
Sijoitus siis 24. ja pataan tuli 7.24, josta suurin osa ihan vaan tossulla (mikä nyt ei ole ylläri ollenkaan:-). Kuitenkaan en jaksa olla isosti pettynyt, koska tavoittelin A-finaalia ja sen saavutin. Se kyllä vähän harmittaa, että taas tein yhden reilumman virheen. Ehkä ens kauel, mutta todennäköisesti ei :-)
perjantai 16. syyskuuta 2011
Kauden ekat kisat SM-kisat :-)
Jee! SM-kisaviikonloppu edessä. Enpä ole tänä vuonna ihan Suomen mestaruustasolla startannutkaan. Kenraalina toiminut E-games meni päin pyrstöä, joten siinä mielessä ensi-illasta voisi odottaa hyvää ;-) Egameksen jälkeen en sitten olekaan suunnistanut missään yhtään kertaa (pl. vein kolme rastia Salpuunsuon hirvikärpäsmekkaan viikonloppuna), mutta tietysti 25 vuotta alkaa olla tätä harrastusta takana, joten ehkä saan sen polvisuunnan otettua ilman täsmäharjoitteluakin.
Keskimatkaa ajatellen olen mm. yövuorossa ollessani vilkuillut harjoituskarttaa ihan pari kertaa ja todennut, että näyttää aika beisikiltä. Tarkkoja rastipisteitä toki näyttää olevan tarjolla, joten rastille pitää mennä huolella ja myös lähteä sieltä oikeaan suuntaan. Helppo homma:-) A-finaalipaikkaahan sitä pitää tavoitella, vaikka mikä olisi. Tällä kertaa se kyllä vaatii virheetöntä suunnistusta, koska vauhti ei päätä huimaa. Finaalissa sitten pitää jättää viime vuotisen tasoinen häröily pois, niin voi hyvillä mielin alkaa valmistautua viestikisaan.
Nuotit kisaan voisi olla vaikka: Suunnista koko ajan. Vaikka löytäisit ykkösen hyvin, älä lopeta suunnistamista siihen. Muita ei kannata vilkuilla, siinä menee suunnistusajatus solmuun, kun yrittää numeron perusteella laskea lähtöaikaa ja sitten pohtii, että olenko näin hidas. Peesaillakaan ei kannata, ainakaan toisen karsintasarjan porukoita. Ei saa luovuttaa, koska se on syntiä. Vitosen koukku tarkoittaa vain sitä, että mokat joutuu korjaamaan B-finaalissa. Syksyllä ei ole hellettä, eikä hirvikärpäset aiheuta sippaamista. Nauti syksyisestä metsiköstä :-)
Viestissä minulle on läpsäytetty se heikoimman lenkin osuus kakkosjoukkueessa. Maasto vaikuttaa haastavalta ja veikkaanpa, että naisten kisassa tulee isoja eroja. Vuonna 91 olin mestoilla edellisen kerra, mutta en muista mitään muuta kuin uuvuttavan loppusuoran laskettelurinnettä ylös. Aika hyvin olen karttaan piirretyn reitin perusteella suunnistanut, joten toivoa on :-) Tästä kisasta ei nyt liikaa pysty stressiä repimään, mutta edelleen naatiskelen suunnistuksesta ja pidän mielessä, että kisan jälkeen on kivempaa, kun ei ole pummannut kymppiminsaa vrt. viime vuoden sm-viesti.
Nämä saattavat nyt olla kauden viimeiset suunnistuskisat. Kauden päätösskaba onkin sitten jotain muuta kuin kolmen kilsan väliosuus 25-mannassa: Vaarojen maraton :-)
Keskimatkaa ajatellen olen mm. yövuorossa ollessani vilkuillut harjoituskarttaa ihan pari kertaa ja todennut, että näyttää aika beisikiltä. Tarkkoja rastipisteitä toki näyttää olevan tarjolla, joten rastille pitää mennä huolella ja myös lähteä sieltä oikeaan suuntaan. Helppo homma:-) A-finaalipaikkaahan sitä pitää tavoitella, vaikka mikä olisi. Tällä kertaa se kyllä vaatii virheetöntä suunnistusta, koska vauhti ei päätä huimaa. Finaalissa sitten pitää jättää viime vuotisen tasoinen häröily pois, niin voi hyvillä mielin alkaa valmistautua viestikisaan.
Nuotit kisaan voisi olla vaikka: Suunnista koko ajan. Vaikka löytäisit ykkösen hyvin, älä lopeta suunnistamista siihen. Muita ei kannata vilkuilla, siinä menee suunnistusajatus solmuun, kun yrittää numeron perusteella laskea lähtöaikaa ja sitten pohtii, että olenko näin hidas. Peesaillakaan ei kannata, ainakaan toisen karsintasarjan porukoita. Ei saa luovuttaa, koska se on syntiä. Vitosen koukku tarkoittaa vain sitä, että mokat joutuu korjaamaan B-finaalissa. Syksyllä ei ole hellettä, eikä hirvikärpäset aiheuta sippaamista. Nauti syksyisestä metsiköstä :-)
Viestissä minulle on läpsäytetty se heikoimman lenkin osuus kakkosjoukkueessa. Maasto vaikuttaa haastavalta ja veikkaanpa, että naisten kisassa tulee isoja eroja. Vuonna 91 olin mestoilla edellisen kerra, mutta en muista mitään muuta kuin uuvuttavan loppusuoran laskettelurinnettä ylös. Aika hyvin olen karttaan piirretyn reitin perusteella suunnistanut, joten toivoa on :-) Tästä kisasta ei nyt liikaa pysty stressiä repimään, mutta edelleen naatiskelen suunnistuksesta ja pidän mielessä, että kisan jälkeen on kivempaa, kun ei ole pummannut kymppiminsaa vrt. viime vuoden sm-viesti.
Nämä saattavat nyt olla kauden viimeiset suunnistuskisat. Kauden päätösskaba onkin sitten jotain muuta kuin kolmen kilsan väliosuus 25-mannassa: Vaarojen maraton :-)
maanantai 29. elokuuta 2011
Failed
Tulipas käytyä E-Gameksessa ja eksyinhän mie...se siitä rankipisteen metsästyksestä sitten - voivoi:-)
La skabassa oli matkaa vetskusarjalaiselle aivan riittävä 6km. Sitä mie tahkosin tunnin verran ja helle-heinosena sippasin tietysti ihan totaalisesti. Alkumatka meni kohtuu mukavasti pienillä virheillä, mutta vitoselle otin koukun, jonka jälkeen ei enää huvittanut mikään. Loppumatka menikin ihan kävelyksi ja silti saatoin seisoskella jonkin aikaa rastin tuntumassa, kun en vaan ylikuumentuneessa pääkopassani tajunnut, missä se lippu oikeen on. Onnea vaan. Jos nyt jotain kivaa tästä etsii, niin samoilla seuduilla junnasin menemään kuin v. 1994, muutama rasti oli jopa melko lähellä noita takavuosien lipun paikkoja.
Su kisassa oli sopiva matka 3,6km. Mikään muu ei sitten oikeen käynytkään. Ykkösen vielä jotenkuten löysin, mutta kakkosta en. Otin hieman väärän lähtösuunnan rastilta ja sitten olikin kaikki kalliomäet potentiaalisen rastimäen näköisiä. Vasta parin minsan jälkeen aloin oikeasti katsoa karttaa todetakseni, että ehkä se mäen reuna olisi hyvä käydä etsimässä. Kolmoselle otin alkumatkasta taas liikaa oikealle, mutta korjasin tällä kertaa nopeammin. Neloselle pistelin pusikon poikki ja sitten se tarkka rastiotto jäi vähän vaiheeseen. Tulin suoraan kumparerastille, jonka paikallistin väärin ja siitä sitten ensin etsintää liian aikaisin ja sitten tietysti vähän pitkäksi ja sama homma. Seuraavat välit lyllersin tasaisesti. Kasille mennessä putosin suo-tiheikköön, vaikka olisi pitänyt mennä kalliolla. Ysille ajauduin vasemmalle ja sitten hitaasti kohti rastia. Vielä rasti yksitoistakin oli niin kovin vaikea, kun ensin olin tyylikkäästi ohittamassa sen (missä lie ajattelin olevani), mutta sattumalta päätin vilkaista koodin ja yllätyin todella, että se oli minun rastini. Siitä sitten selvittelin itseni maaliin jotenkin.
No, tästä ei ole hyvä jatkaa, mutta seuraaviin skaboihin on pari viikonloppua väliä, joten kerkii vielä koota suunnistusajatuksen paikallisilla kuntorasteilla :-)
maanantai 22. elokuuta 2011
eka kerta jälleen
Ilmoittauduin sitten ihan pokkana eka kerran kansalliseen kisaan veteraanisarjaan ...miksikö? No siksi että tunnen itseni kuntoilija-veteraaniksi, joka ei enää millään jaksa juosta pääsarjan ratoja ja lisäksi olen tietysti kovasti pokaalien perään. Saatan lisäksi olla kieroutunut ja haluan vetskusarjan vertailupisteillä itselleni SM-keskarille hyvän lähtöpaikan pääsarjaan hhahah:-)
Tajusin vasta joku aika sitten, että D35-sarjan pisteet huomioidaan lähtölistaa tehdessä esim. keskimatkalle. Se kuulosti tosi oudolta, mutta uskottava se vaan on. Itse en rankista paljon välitä, vaikka takavuosina työni merkittävin tulos syntyi painamalla SSL:n tietokannan nappia "laske ranki" ja sen jälkeen kyseinen listaus ilmestyi Suunnistajan välissä...ja pari päivää myöhemmin sainkin vastata kiukkuisiin puhelinsoittoihin, kun jotkut vertailupisteet oli väärin, joku kilpailu puuttui ja joku rankikuningas ei ollutkaan listalla ja sitä rataa ... mutta nyt en toudella edes tiedä, mikä on rankisijoitukseni.
Eli nyt vaan toivomaan, että Egameksessa D35-sarjan rankikärjessä olevat ovat kisoissa paikalla ja itse en eksy Innanbäckiin eli pääsen kohtuu sijoituksille molemmissa kisoissa. Sitten vaan ihailen rankisijaani D35-sarjassa ja saan keskarille hyvän lähtöpaikan siellä D21-sarjan top20 suunnistajien joukossa ...hihi.
Tässä settiä vuodelta 1994 eli pikamatkan sm-kisoista. Näemmä olen karsiutunut sekuntipelillä finaalista D21-sarjassa (silloin ei ollut kuin D18 ja D21-sarjat) Pitää nyt sitten opetella kartta ulkoa, kun on kuitenkin rankipisteen metsästyksen kannalta hirmu tärkeä kisa tulossa jne. Harmi vaan, että ei ole uudempaa versiota kartasta...toisaalta ihan sama, eksyn mie kuitenkin :-)
sunnuntai 14. elokuuta 2011
AM-viesti
Maisemassa ei ollut tänäänkään valittamista :
Alkoi tehdä mieli lähteä jonkinlaiselle erävaellukselle...
Itse kisa ei ollut parhaasta päästä, mutta pääsin maaliin ja suoritus oli hyväksytty. Harmitusta aiheutti kolmosrastin epävarma hengailu rinteessä ja suoraan sanoen tuurilla löysin rastin ilman isompaa etsimistä. Matka neloselle oli yhtä kiemurtelua pusikossa ja itse rastia pummasin ihan tyhmänä vähän liian ylhäällä mäessä. Kutosella en vaan tajunnut, etten ole rastikukkulalla vaan aiemmalla käyrän mutkalla. Seiskalla painelin onnessani väärää mäkeä kohti, kunnes eteen tuli oja piti pysähtyä sitä ihmettelemään. Reilu parin minsaa koukkua ja havainto siitä, että sittenkin pitää laittaa nilkkatuet, jos tahtoo uskaltaa juoksennella (nilkka meni melkein ympäriämpari jo ykkösvälillä)
Meidän joukkue eli minä, Tarja ja Hekka saatiin siis hyväksytty suoritus ja hienot mitalit palkinnoksi. Oltais voitu osallistua myös D120 -sarjaan :-)
Alkaa näyttää siltä, että sm-kisat on syytä jättää niille, jotka jaksaa juosta myös ylämäessä :-)
Alkoi tehdä mieli lähteä jonkinlaiselle erävaellukselle...
Itse kisa ei ollut parhaasta päästä, mutta pääsin maaliin ja suoritus oli hyväksytty. Harmitusta aiheutti kolmosrastin epävarma hengailu rinteessä ja suoraan sanoen tuurilla löysin rastin ilman isompaa etsimistä. Matka neloselle oli yhtä kiemurtelua pusikossa ja itse rastia pummasin ihan tyhmänä vähän liian ylhäällä mäessä. Kutosella en vaan tajunnut, etten ole rastikukkulalla vaan aiemmalla käyrän mutkalla. Seiskalla painelin onnessani väärää mäkeä kohti, kunnes eteen tuli oja piti pysähtyä sitä ihmettelemään. Reilu parin minsaa koukkua ja havainto siitä, että sittenkin pitää laittaa nilkkatuet, jos tahtoo uskaltaa juoksennella (nilkka meni melkein ympäriämpari jo ykkösvälillä)
Meidän joukkue eli minä, Tarja ja Hekka saatiin siis hyväksytty suoritus ja hienot mitalit palkinnoksi. Oltais voitu osallistua myös D120 -sarjaan :-)
Alkaa näyttää siltä, että sm-kisat on syytä jättää niille, jotka jaksaa juosta myös ylämäessä :-)
lauantai 13. elokuuta 2011
Aluemestari :-)
Ihmelääke Burana voimalla pääsin kuitenkin ihkuun Ilomantsiin AM-pitkälle...ja saavutin jälleen Savo-Karjalan alueen mestaruuden ...jee;-) Eipä ollut liikaa muita osallistujia, mutta tein itselleni tavoitteet kisaa varten eli aikaa saa mennä tunti, nilkkatukien sijaan laitan pelkät teipit ja kompassiksi otan moscowin peukun. Muuten onnasi ihan ok, mutta aikaa meni liikaa : tunti ja yksi sekunti :-) Mukavaa oli se, etten juuri pummaillut. Epämukavaa jälleen kerran se, että kaikki ylämäet jouduin suunnilleen ryömimään ylös. Mustikoita oli hirveesti, sieniä en bongannut...enkä karhuja.
Huomenna sitten on tulossa toinen Aluemestaruus viestistä ...kisan ainoan D21 joukkueen isoin haaste on saada hyväksytty suoritus :-)
perjantai 12. elokuuta 2011
Oinasvaaralle
Toiset menee Ranskaan, mutta miepä menen AM-kisoihin Oinasvaaralle ...melkein sama asia:-) No, kurkkukipu yrittää torpata ihkun kisamatkani kauas Ilomantsiin, mutta kassellaan. Kiva olisi päästä tähän maastoon, kun en erikoispitkille kehdannut osallistua kuin ea-toimitsijana ...lymyilin koko kisan metsän siimeksessä tarjoillen karmean makuista urheilujuomaa (maistoin sitä joutessani...voi yök) ,vettä ja ensiapua (jota ei onneksi tarvittu), kunnes herra B tuli vihdoin noutamaan...oli ihan jees tuokin tapa osallistua, paitsi kisan tuloksista ei syntynyt mitään havaintoa ja kaikki kilpailijat olivat jo lähteneet, kun pääsin takas kisakeskukseen :-)
Rastikuntoilut
Viikon parit kuntorastit tuli käytyä. Irtopisteet tulee siitä, että menin A-radan, kun yleensä päädyn ajan säästämiseksi B-rataan.
Jyrinkylä oli aika mellania. Pystyin juoksentelemaan kohtalaisesti rastille 13 ja sitten pamahti jonkin sortin tykytysrytmihäiriökohtaus ja oli pakko himmailla loppumatka.
Pärnävaaralla yritin mennä about joka toisen rastivälin vähän reippaammin ja sitten hölkkäillä joka toisen. Vauhti näyttää olevan aika sama kummalla tavalla edetessä:-) Ei oikein mieltä ylennä, mutta tyytyväinen olen, kun en isommin pummannut.
torstai 4. elokuuta 2011
Kuntoilut rasteilla
Kuntorastit Hoprinkalliolla. Olipas jotenkin hirmuisen raskasta ja pummasinkin pari minsaa. Tasaisella baanalla jaksaa kohtalaisesti hölkätä, mutta heti kun tulee ylämäki vastaan, niin johan menee kävelyksi. Pitääkin näköjään alkaa tarkastella mahdollista SM-kisailmoa myös maaston mäkisyyden kannalta :-)
Mustikoita sentään löytyi piirakkaa varten sekä tyttäret saivat taistella suopursukuningattaren kostoa vastaan ja etsiä hämäkinverkoista asukkaita:-)
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Hepokorpeaa
Tässä vaiheessa kautta kilpakuntoilijan mietintämyssyssä on se, että kannattaako lähteä toiselle puolelle Suomea SM-kisoihin. Äkkiä olisi helppo todeta, että ei toudellakaan kannata, mutta toisaalta taas ...oma vaikeutensa on vielä siinä, että jos päätyy lähtevälle kannalle, niin mennäkö ykkösryhmän skaboihin vai kakkosryhmän ? Kas siinäpä kysymys, mutta on noita vaikeampiakin vastaan tullut :-)Nähtäväksi jää tämä.
Ja asiaan : eli suunnistaidot ainakin kaipaa reilusti kohennusta, joten otin suunnaksi KR:n taitoharkan Hepokorvessa. Maasto ei nykyisellään ole mikään suunnistajan paratiisi : on risua ja heinää - välillä ihan kivaa baanaa, mutta harmillisen vähän. Toisaalta nyt en bongannut yhtään megapaarmaa eikä ainakaan vielä ole hiuksista ryöminyt yhtään hirvikärpästä, joten pisteet siitä :-)
Tarkoitus oli vain löytää rastit, joten vauhti oli aikalailla luokkaa lyllerrys. Ykköstä koukkasin ja kolmos-nelosvälillä kiemurtelin oudosti (ei vähiten johtuen maaston huonokulkuisuudesta) Muuten ihan jees.
Ja asiaan : eli suunnistaidot ainakin kaipaa reilusti kohennusta, joten otin suunnaksi KR:n taitoharkan Hepokorvessa. Maasto ei nykyisellään ole mikään suunnistajan paratiisi : on risua ja heinää - välillä ihan kivaa baanaa, mutta harmillisen vähän. Toisaalta nyt en bongannut yhtään megapaarmaa eikä ainakaan vielä ole hiuksista ryöminyt yhtään hirvikärpästä, joten pisteet siitä :-)
Tarkoitus oli vain löytää rastit, joten vauhti oli aikalailla luokkaa lyllerrys. Ykköstä koukkasin ja kolmos-nelosvälillä kiemurtelin oudosti (ei vähiten johtuen maaston huonokulkuisuudesta) Muuten ihan jees.
sunnuntai 24. heinäkuuta 2011
Takaisin Kainuuseen
Jaahas, kisapäiväkirjasta unohtui ihan kokonaan Kainuun Rastiviikko -aktiivilomailua Kuhmossa viikon verran :-) Sarjavalinta meni tiukaksi D21A ja D35A sarjojen välillä, mutta valitsin ekan...ja aivan turhaan, koska samat radat tahkottiin kummassakin sarjassa. Toisaalta en olisi voittanut D35 -sarjaa, joten pokaalimetsästyksen näkökulmasta homma meni nappiin :-) Eliittiinkin olisi voinut mennä, mutta jotenkin voitosta taistelu on kivempaa kuin takatolpan välttely, joten kaikin puolin ihan jees valinta ja rastiviikko.
Hiidenportin kansallispuistossakin vierailimme (kuvassa itse Hiidenportti). Sinne ei tosin ihan vahingossa eksy...on sen verran keskellä korpea. Hiisiä ei näkynyt, mikä oli pettymys tyttärille :-)
Onnistuin tuhoamaan sekä toisen että kolmannen päivän garmin datan sammuttamalla kellon väliajan ottamisen sijasta, joten katsaus kartoista on viikon alusta ja lopusta. Tässä eka päivän räpellys kaikessa komeudessaan...sininen viiva kertoo, mistä luulin kulkevani ja Garmin toimii totuuden torvena.
Viimeisenä päivänä punainen viiva (samaa sävyä naaman kanssa)kertoo siitä, että ei kule ei. Pari superpöljää virhettäkin tuli tehdyksi. Loppupeleissä jäi kuitenkin hyvä fiilis tästä viikosta ja lomasta. Ensi vuodesta ei tiedä, mutta vuoden 2013 rastiviikolle lienee "pakko päästä" :-)
lauantai 23. heinäkuuta 2011
Kesäpäivä Nurmeksessa
Tuli vietettyä helteinen kesäpäivä Pohjois-Karjalan AM-kisoissa Nurmeksessa. Tarjolla oli Sprinttiä ja partiota.
Sprintti ei kuulu bravuureihin (mikäpä nykyään kuuluisi:-) ja helle-heinoselle keli oli sellainen, että ei varsinaisesti pääse juoksun kululla kehumaan. No, eipä tullut yllärinä,että olin armottoman hidas niin rasteilla (pitäähän ne koodit nyt tarkistaa ja polvisuunta ottaa seuraavalle) kuin rastiväleilläkin (lyllerrystä) ja pientä koukkuakin antoi muutamassa kohtaa. Palkintona kuitenkin AM-hopeaa -jee :-)
Sitten partiokisan pariin. Partiojoukkueen muut jäsenet Mari ja Marika (joka kuvassa yrittää piiloutua kameran taakse)antoivat minulle onneksi helpoimman baanan...pitempää en olisi jaksanutkaan (ja toka vikan pummailusta päätellen myöskään osannut) suunnistaa. Bongasin matkan varrella kuitenkin hirmu kasan kanttarelleja, joita yritimme loppuverkan ohessa poimia ...kiukkuiset ampiaiset olivat vaan eri mieltä asiasta ja niinpä suuri osa jäi metsikköön :-(
Nurmes kesäpäivän kruunasi mutakylpy paikallisessa järvessä :
Seuraavasta kisasta ei ole havaintoa...kassellaan syssymmälläää:-)
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Never again ...ja taashan mie olin Kasurilassa :-)
Kauden kisat ovat jääneet aika vähiin, mutta sitäkin enemmän olen näköjään satsannut siihen, että maastot eivät päästä liian helpollla. Savoon kun suunnistaa, niin tämä onnistuu sangen helposti.
Kasurilassa kävin kisoissa viime vuonnakin ja en tykännyt maastosta, mutta siellä mie vaan olin taas helleheinosena sippaamassa. Melkeinpä herää kysymys, mahtaako ihan kaikki muumit kuitenkaan olla laaksossa :-)
Kisa meni paremmin kuin aiemmat tällä kaudella, koska en pummannut yhtä rastia niin kamalasti..vaan nyt enkaksi jäi n. 3 minuutin kämmi ykkösellä. Lisäksi saavutin tavoitteen ja hävisin alle 10 minuuttia Marille. Ehkä tämä tästä vielä...toivottavasti Venlaviestissä sujuu jälleen paremmin jne.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Vuonna 1992
En myöhästynyt lähdöstä...
...vaan pummasin ykköstä about kaheksan minsaa. Kisa oli FinnSpring ja aikaahan tästä on jo pari kuukautta...edelleen kuitenkin sama meno jatkuu eli viikko sitten Suonenjoella pummasin kymppiminsan (ja ylikin, siis yhtä rastia). Onnea vaan.
Kivaa on se, että viikon päästä on Jukola ja se on aina mukava tapahtuma. Olin muuten mukana jo sata vuotta sitten eli v. 1992. Silloinkin juoksin ankkurina ja 8.5 km:lle meni aikaa 1.08. Keun ykkösen sijoitus oli 63. Näitä "ennätyksiä" lähden nyt sitten lyömään...jännä nähä kuin käy :-)
Kivaa on se, että viikon päästä on Jukola ja se on aina mukava tapahtuma. Olin muuten mukana jo sata vuotta sitten eli v. 1992. Silloinkin juoksin ankkurina ja 8.5 km:lle meni aikaa 1.08. Keun ykkösen sijoitus oli 63. Näitä "ennätyksiä" lähden nyt sitten lyömään...jännä nähä kuin käy :-)
torstai 17. helmikuuta 2011
Kortteliässä kotimaastossa
KR:n talvikuntorastit eli Ledirastit. Tätä voisi sanoa kotimaastoksi :-) Ajattelin, että en käytä paikallistuntemusta, mutta en nähnyt kartasta mittään (lampusta himmeni valo kilpaa järjen kanssa ja olihan se älykkäästi viritetty myös ylösalaisin), joten se siitä sitten. Ykköstä piti tietysti kämmätä niin reitinvalinnan kuin rastiotonkin suhteen, mutta muuten meni ihan jees (melko noloa olisikin tässä "maastossa" mokailla yhtään enempää:-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)