Jeps, eli Sm-viesti oli männä viikonloppuna ja mie selvisin hengissä metsiköstä, henkisen kolhut on sitten eri asia. Toisaalta tiesin, että tämä on vaikea tapaus, joten ei korkealta ei päässyt putoilemaan. Kakkososuutta lähdin työstämään noin 10 minuuttia ennen kuin kärki vaihtoi ankkuriosuudelle, joten keksin itselleni tavoitteen olla vaihdossa ennen voittajan maaliin tuloa. Tiukalle meni sekin, hitsi vieköön :-)
Ykkösvälillä katselin varmimmaksi vaihtoehdoksi mennä tiheikön reunan kautta, mutta koska olen pölvästi lähdin matelemaan suoraan. Vähän ennen rastia olin pihalla kuin lumiukko, mutta sitten mie eli iso-kiviväisänen bongasin ison kiven ja osasin siitä rastille. jeejee.
Kakkoselle menin sujuvasti polulle asti, mutta kaikki siitä eteenpäin oli toooosi outoa. Ihme kyllä löysin rastin.
Kolmoselle lyllersin mäkeä kohti vaan sillä ajatuksella, että kun tulen mäen reunaan tiedän missä olen ja menen sujuvasti rastille. Näin tein, mutta väärälle rastille. Koodi 55 ei sopinut mitenkään rastimääritteiden koodiksi 56. No, lähdin siitä sitten etsimään sitä omaa rastia ja muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysin rastin koodilla 56. Miehän vihmeränä ihmettelin toudella, että miten täällä on taas koodi 56 ?!? No raksuti raksuti ja kerkisin jo vähän poistua paikalta kun hiffasin, että tämähän on minun rastini ja se edellinen oli 55. Onnea vaan..eikä ollut edes yösuunnistusta ...aivot jäi vissiin vaihtopuomille.
Nelosen löysin kivasti. Ihme. Vitoselle en kertakaikkiaan tajunnut tehdä mitään järkevää reitinvalintaa vaan läksin takki auki rinteeseen. Sen verran olin suunnitellut, että menen takana olevalle polulle, jos rasti ei ala löytyä. Sattumalta tulin metsikössä olevalle lammelle ja siitä sitten löysin itseni rastille.
Seuraavat välit olivat beisikkiä. Tuskanhiki nousi uudestaan nuppiin kasirastilla, jota en sitten tahtonut löytää mitenkään. Etsin kasikolmosta ja tulin tyylillä suoraan jollekin tyyliin 82:lle ja en tietenkään saanut siitä kiinni. Menin eteenpäin ja ylöspäin ja lopulta takaisin linjalle ottamaan polvisuuntaa. Vielä sittenkään en meinannut löytää rastia. Tämänkin ruskistamisen olisi välttänyt menemällä ns. varman kautta rastille. ah ja voi.
Seuraavat haastavat rastit etsin oikein ajatuksella ja löysin. Ihme. Sitten lamppu sammui taas rastille yksitoista mennessä. Painelin ohi vaan ja reilusti. Lopulta palasin linjalle ja sieltä rastille toteamaan, että Anni-Maija pikkuisen pummaa rastia. Sitten tulikin kiire. Hitto vie- minun piti olla vaihdossa ennen kärkeä ! Juoksin minkä pääsin karkuun ja ehdin tyyliin pari sekuntia ennen maalivaatteen alle:-)
Tuska ja hammastenkiristys tämänkin kanssa, mutta luultavasti en ollut ainoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti