lauantai 24. syyskuuta 2011

Lakeaharju ...oujee:-)



Jeps, eli Sm-viesti oli männä viikonloppuna ja mie selvisin hengissä metsiköstä, henkisen kolhut on sitten eri asia. Toisaalta tiesin, että tämä on vaikea tapaus, joten ei korkealta ei päässyt putoilemaan. Kakkososuutta lähdin työstämään noin 10 minuuttia ennen kuin kärki vaihtoi ankkuriosuudelle, joten keksin itselleni tavoitteen olla vaihdossa ennen voittajan maaliin tuloa. Tiukalle meni sekin, hitsi vieköön :-)

Ykkösvälillä katselin varmimmaksi vaihtoehdoksi mennä tiheikön reunan kautta, mutta koska olen pölvästi lähdin matelemaan suoraan. Vähän ennen rastia olin pihalla kuin lumiukko, mutta sitten mie eli iso-kiviväisänen bongasin ison kiven ja osasin siitä rastille. jeejee.
Kakkoselle menin sujuvasti polulle asti, mutta kaikki siitä eteenpäin oli toooosi outoa. Ihme kyllä löysin rastin.
Kolmoselle lyllersin mäkeä kohti vaan sillä ajatuksella, että kun tulen mäen reunaan tiedän missä olen ja menen sujuvasti rastille. Näin tein, mutta väärälle rastille. Koodi 55 ei sopinut mitenkään rastimääritteiden koodiksi 56. No, lähdin siitä sitten etsimään sitä omaa rastia ja muutaman minuutin etsimisen jälkeen löysin rastin koodilla 56. Miehän vihmeränä ihmettelin toudella, että miten täällä on taas koodi 56 ?!? No raksuti raksuti ja kerkisin jo vähän poistua paikalta kun hiffasin, että tämähän on minun rastini ja se edellinen oli 55. Onnea vaan..eikä ollut edes yösuunnistusta ...aivot jäi vissiin vaihtopuomille.

Nelosen löysin kivasti. Ihme. Vitoselle en kertakaikkiaan tajunnut tehdä mitään järkevää reitinvalintaa vaan läksin takki auki rinteeseen. Sen verran olin suunnitellut, että menen takana olevalle polulle, jos rasti ei ala löytyä. Sattumalta tulin metsikössä olevalle lammelle ja siitä sitten löysin itseni rastille.

Seuraavat välit olivat beisikkiä. Tuskanhiki nousi uudestaan nuppiin kasirastilla, jota en sitten tahtonut löytää mitenkään. Etsin kasikolmosta ja tulin tyylillä suoraan jollekin tyyliin 82:lle ja en tietenkään saanut siitä kiinni. Menin eteenpäin ja ylöspäin ja lopulta takaisin linjalle ottamaan polvisuuntaa. Vielä sittenkään en meinannut löytää rastia. Tämänkin ruskistamisen olisi välttänyt menemällä ns. varman kautta rastille. ah ja voi.

Seuraavat haastavat rastit etsin oikein ajatuksella ja löysin. Ihme. Sitten lamppu sammui taas rastille yksitoista mennessä. Painelin ohi vaan ja reilusti. Lopulta palasin linjalle ja sieltä rastille toteamaan, että Anni-Maija pikkuisen pummaa rastia. Sitten tulikin kiire. Hitto vie- minun piti olla vaihdossa ennen kärkeä ! Juoksin minkä pääsin karkuun ja ehdin tyyliin pari sekuntia ennen maalivaatteen alle:-)
Tuska ja hammastenkiristys tämänkin kanssa, mutta luultavasti en ollut ainoa...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Pikku koukut sitten siihen...

Sm-kisat takana ja fiilinki on vähän sellainen, että suunnilleen sitä tuli, mitä tilasin :-) Ei varmaan voi odottaa ihme suorituksia, jos ei oikein mitään tee niiden saamisen eteen : mellani valmistautuminen tarkoittaa mellania lopputulosta.

Loppupeleissä keskari meni aavistuksen jopa paremmin kuin aattelin, koska pääsin A-finaaliin. Sen sijaan viestimaaston tiesin itselleni liian vaikeaksi ja sitähän se oli ja isolla suuttimella. Mutta ensin nää henkilökohtaiset setit analyysiin :
Keskarin karsinta:
Rata oli helpompi kuin odotin. Siinä oli vain yksi kunnon rasti ja tokihan mie just sitä pummasin.
Lähdin aika rauhassa liikkeelle, mutta silti ajauduin vasemmalle. Maastossa oli älyttömän hyvä näkyvyys, joten virhe oli suht. helppo korjata. Kakkosväli meni hyvin. Kolmoselle mennessä osoitin juoksuvoimani uppoamalla suohon about kaulaa myöten, tai siltä se tuntui. Neloselle otin koukun: otin polvisuunnan rastille ja lähdin etenemään jopa oikeaan suuntaan. Sitten tuli vastaan jyrkänne tai siltä se näytti, joka ei mielestäni sopinut kartalle. Menin tietysti sekaisin ja lähdin haahuilemaan jonnekin vasemmalle, enpä tiedä miksi. Seisoskelin sitten siellä, kunnes hiffasin, etten paikallaan seisomalla löydä rastille. Jatkoin oikealle ja löysin jyrkänteet, joista vihdoin älysin missä olen ja siitä sitten rastille. Heitin hyvästit a-finaalille ja jatkoin matkaa. Lopun juoksubaanalla yritin tietysti juosta, minkä jaksoin, mutta se ei ollut paljon se. Vielä viimeiselle rastille mennessä tein pikkuvirheen,kun kiertelin turhaan, olisi vaan pitänyt painella suorinta reittiä pois poikkeen.






Finaali sitten. Alku lähti nihkeästi käyntiin, kun painelin ensin väärään suuntaan, kun olisi pitänyt mennä suoraan isolle polulle. Jouduin pysähtymään ja ihmettelemään, ennen kuin tajusin mokanneeni suunnan kanssa. Lopultä löysin sen polun, mutta vain ylittääkseni sen. Sitten meni ihan jees vähän aikaa, kunnes sain älynväläyksen lähteä ihan liian aikaisin mäkeen. Kartalla ei näytä huonolta idealta, mutta kun luulin olevani paljon-paljon lähempänä rastia ja haahuilin pitkin rinnettä aivan pihalla, kunnes lopulta aivot toimivat sen verran, että rasti löytyi. Onnea taas.
Seuraavat välit meni ihan jees. Vielä nelosenkin löysin kivasti pienen epävarmuuden hetken jälkeen. Vitoselle tein klassisen väärään suuntaan lähdön. Korjasin sen vielä aika tyylikkäästi ja olin ihan kartallakin, mutta sitten järjen valo taasen sammui ja äkkiä en saanutkaan kumpareista mitään tolkkua. Pyörimistä ees ja taas, kunnes olin aika saletti, ettei rasti ole niillä kumpareilla, vaan pitää mennä eteenpäin.

Seuraavat välit nysväsin liian hiljaa, kun päätä nostamalla rastit olisivat näkyneet aika kaukaa. Esim. kasille en ensin päässyt muka mäkeä alas ja sitten päässyt mäkeä ylös eli kiersin ensin oikealle ja sitten takas vasemmalle...suoraviivaisuutta enemmän, kiitos:-) Ysin jälkeen alkoi juoksubaana, jossa kuitenkin heti kympille mennessä sössin itseni liian alas rinteeseen ja jouduin sieltä sitten aika epävarmasti lähestymään rastia, kun älykästä olisi ollut juosta aukon kulmaan asti ja sieltä vauhdilla rastille. Pikku koukku rastille nro 13 piti vielä kiepauttaa, kun siinä tervahaudassakin oli rasti, joka tyhmänä piti tsekata, vaikka kiveähän mie olin etsimässä.




Sijoitus siis 24. ja pataan tuli 7.24, josta suurin osa ihan vaan tossulla (mikä nyt ei ole ylläri ollenkaan:-). Kuitenkaan en jaksa olla isosti pettynyt, koska tavoittelin A-finaalia ja sen saavutin. Se kyllä vähän harmittaa, että taas tein yhden reilumman virheen. Ehkä ens kauel, mutta todennäköisesti ei :-)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kauden ekat kisat SM-kisat :-)

Jee! SM-kisaviikonloppu edessä. Enpä ole tänä vuonna ihan Suomen mestaruustasolla startannutkaan. Kenraalina toiminut E-games meni päin pyrstöä, joten siinä mielessä ensi-illasta voisi odottaa hyvää ;-) Egameksen jälkeen en sitten olekaan suunnistanut missään yhtään kertaa (pl. vein kolme rastia Salpuunsuon hirvikärpäsmekkaan viikonloppuna), mutta tietysti 25 vuotta alkaa olla tätä harrastusta takana, joten ehkä saan sen polvisuunnan otettua ilman täsmäharjoitteluakin.
Keskimatkaa ajatellen olen mm. yövuorossa ollessani vilkuillut harjoituskarttaa ihan pari kertaa ja todennut, että näyttää aika beisikiltä. Tarkkoja rastipisteitä toki näyttää olevan tarjolla, joten rastille pitää mennä huolella ja myös lähteä sieltä oikeaan suuntaan. Helppo homma:-) A-finaalipaikkaahan sitä pitää tavoitella, vaikka mikä olisi. Tällä kertaa se kyllä vaatii virheetöntä suunnistusta, koska vauhti ei päätä huimaa. Finaalissa sitten pitää jättää viime vuotisen tasoinen häröily pois, niin voi hyvillä mielin alkaa valmistautua viestikisaan.
Nuotit kisaan voisi olla vaikka: Suunnista koko ajan. Vaikka löytäisit ykkösen hyvin, älä lopeta suunnistamista siihen. Muita ei kannata vilkuilla, siinä menee suunnistusajatus solmuun, kun yrittää numeron perusteella laskea lähtöaikaa ja sitten pohtii, että olenko näin hidas. Peesaillakaan ei kannata, ainakaan toisen karsintasarjan porukoita. Ei saa luovuttaa, koska se on syntiä. Vitosen koukku tarkoittaa vain sitä, että mokat joutuu korjaamaan B-finaalissa. Syksyllä ei ole hellettä, eikä hirvikärpäset aiheuta sippaamista. Nauti syksyisestä metsiköstä :-)

Viestissä minulle on läpsäytetty se heikoimman lenkin osuus kakkosjoukkueessa. Maasto vaikuttaa haastavalta ja veikkaanpa, että naisten kisassa tulee isoja eroja. Vuonna 91 olin mestoilla edellisen kerra, mutta en muista mitään muuta kuin uuvuttavan loppusuoran laskettelurinnettä ylös. Aika hyvin olen karttaan piirretyn reitin perusteella suunnistanut, joten toivoa on :-) Tästä kisasta ei nyt liikaa pysty stressiä repimään, mutta edelleen naatiskelen suunnistuksesta ja pidän mielessä, että kisan jälkeen on kivempaa, kun ei ole pummannut kymppiminsaa vrt. viime vuoden sm-viesti.
Nämä saattavat nyt olla kauden viimeiset suunnistuskisat. Kauden päätösskaba onkin sitten jotain muuta kuin kolmen kilsan väliosuus 25-mannassa: Vaarojen maraton :-)