sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Esijukolaaa
Koska SM-viestin karttani on jossain, en tietenkään voi sitä julkaista. Hupia on kuulemma GPS-seurantadatani tarjonnut, joten ihan hukkaan ei sekään häröily mennyt:-)
Eilen oli Kymen rastiviesti. Autolla ajoa 326km x 2 (en voinut hypätä sivuun, kun olin luvannut olla mestoilla) ja suunnistusta 5.3km (GPS sanoo, että 6,4km, joten ehkä en ihan optimireitillä hengaillut koko aikaa :-) No mannaan matkustettiin vielä enemmän ja suunnistettiin vielä vähemmän, joten mitäpä sitä ei harrastuksensa eteen tekisi.
Tää oli ihan perussettiä. Pientä koukkua ja alussa heti räpistelin itseni niin väärälle reitile, että meinasi ruveta ärsyttämään. Sellasta. Ens kauel kai sitten :-)
maanantai 20. syyskuuta 2010
a finaali
Jos karsinta antoi pientä koukkua, niin finaalissa ajattelin sitten varmaan pistää pelin yhdellä välillä selväksi:-) SM-viikonlopun todellinen pohjanoteeraus löytyy gps-seurannasta (eli viestistä), mutta kyllä tälläkin häröilyllä pääsee surkeasuunnistus-listoille. Enpä tiedä miksi annoin ajatusteni äkkiä karata jonnekin ja sen seurauksena tahkosin kisan toiseksi helpointa väliä pikku ikuisuuden ensin kompassia katsomatta väärään suuntaan ja sitten vielä paikantamisessa surkeasti epäonnistuen. Ei vaan osaa ja sitä rataa. Ilo oli loppupeleissä härveltää kaatuneiden puiden seassa rinnettä pitkin rastille ja en itseasiassa ollut ihan satasen varma, että olen oikeassa rinteessäkään. Jos harrastaisin keskeyttämistä, niin tässä olisi voinut sitä taas harkita, mutta en edes harkinnut...4 minuutin pummi ei vielä maailmaa kaada:-) Loppumatkan rävelsin sitten niitä näitä ajatellen ja sen jotenkin huomaa :-)
Tunnisteet:
http://www.blogger.com/img/blank.gif
Keskarin karsintakisa
Suunta Orimattilaan ja SM-keskimatkan baanalle. Aamun sateinen karsinta antoi koukkua ja lisäksi nilkkatukieni natina häiritsi jopa maailmanmestaria:-) Pitäisi kuulemma rasvata ne...
Ykköselle otin pienen koukun. Kakkoselle otin isomman koukun ison kiven kautta, jossa oli rasti. Kolmoselle koukkasin ihan supertyhmästi liian alas ja sieltä oli sitten kivvaa lyllertää ylämäkeen rastille.
Neloselle piti sitten alkaa jo juoksemaan, kun rupesi finaalipaikka olemaan vähän kiikunkaakun. Pieni koukku siihenkin. Vitoselle meinasin eksyä, mutta onneksi pidin kartalukutauon ennen isomman suuttimen häröilyä. Kutoselle löysin kivasti ja samoin lopuille rasteille.
Ihan jännitti, että pääsenkö eksyilemään A-finaaliin vai pitääkö skipata B-finaali:-)
Pari vuotta sitten tämän tason suorituksella karsiuduttiin finaalista, mutta nyt pääsin kuitenkin messiin. Oliko se sitten hyvä asia...no, taas pääsinpäs toteamaan suunnistustaitojeni rajat finaalissa ja ainahan SM-tason radoilla on kiva suunnistella.
maanantai 6. syyskuuta 2010
Ässämmässä 2
Pitkän matkan finaali. Tiedossa 9.5km suunnistusta ja varma tappio, mutta kuitenkin tarkoituksena tehdä hyvä suunnistussuoritus. Ei onnistunut tälläkään kertaa vaan mentiin reilusti mellanin puolelle : ei takatolppaa eikä toivotonta töppäilyä koko aikaa, mutta...
Ykkösväli meni hyvin. Lähtöpaikalta piti kääntää jyrkästi oikealle ja pääsin heti kivasti kartalle.
Ratkaisevaa virhettä ei kauaa tarvinnut odotella. Lähdin kiertämään lampea oikealta ja kiersin jo heti kärkeen liikaa ts. eksyin suunnasta ja tien päätä ei meinannut löytyä millään. Tajusin jo tässä vaiheessa, että mokasin pahasti ja siitä en päässyt yli enää missään vaiheessa. Vielä lähdin liian aikaisin lammelle ja upposin ojaan siihen malliin, että meinasin jäädä siihen ottamaan pakollista mutakylpyä loppupäiväksi. Armoton ketutus oli valmis ja sitten vaan odottamaan takaatulevien ohimarssia...
Nelosvälin alku meni ihan hyvin. Sitten unohtui kompassi ja kaikki muukin aivotoiminta sammui. Ajauduin oikealle ja olin ihan sekaisin vähän aikaa. Sitten tein arvauksen siitä, missä olen ja varmistin sen vielä kahdestakin kohtaa. Ei auttanut kuin kerätä kamat ja lähteä kohti rastimäkeä. Sain seuraa, mikä ei ollut yllätys. Osittain samaa ja osittain eri reittiä pysyin perässä rastille 7 tai siis siihen aika lähelle, mutta tein siinä tyypillisen rastinottovirheen ja pikku letkaviritelmäni hajosi.
Pääsin siis yksin suunnistamaan hankalan näköisille rasteille. Seuraavalle mennessä vielä näin vilauksen Sofiasta, mutta en sitten muuta. Rasti oli minulle vaikea, mutta melkein kävellen löysin sen. Seuraavalle lähdin liian suurella vauhdilla ja putosin tietysti ihan totaalisesti kartalta. Rastietsintäkierroksen jossain vaiheessa näin Maria Rantalan saapuvan rastille, mutta en siinä vaiheessa todellakaan tiennyt onko hän menossa vai tulossa , joten en kehdannut hyökätä peesiin. Piti vielä tehdä pieni kunniakierros ja suunnistaa lopulta ihan itse rastille. Jihaa. Fiilikset alkoivat olla kohdillaan.
Seuraavat välit köpöttelin sitten omaan tahtiin ja yritin vaan välttää isompaa virhettä. Ihmeen hyvin onnistuin.
Juomarastilla ryypiskellessäni käännyin katsomaan taakse todetakseni Anni-Maijan olevan seuraavana vuorossa ohittaa minut. Mietin, että mahtaako Merjakin keritä, mutta onneksi matka loppui kesken:-)
Sellaista. Pari-kolme virhettä. Ehkä 5 minuuttia yhteensä eli hyvällä suorituksella olisin päässyt tavoitteeseeni ja hävinnyt "vain" 1min/km voittajalle. On kuitenkin loppupeleissä pelkästään hyvä asia, että taso sm-kisoissa on sellainen, ettei kuka tahansa kolmivuorotyötä tekevä kahden lapsi äiti vaan tule ja ota SM-mitalia tai edes plakettia ... :-)
Ykkösväli meni hyvin. Lähtöpaikalta piti kääntää jyrkästi oikealle ja pääsin heti kivasti kartalle.
Ratkaisevaa virhettä ei kauaa tarvinnut odotella. Lähdin kiertämään lampea oikealta ja kiersin jo heti kärkeen liikaa ts. eksyin suunnasta ja tien päätä ei meinannut löytyä millään. Tajusin jo tässä vaiheessa, että mokasin pahasti ja siitä en päässyt yli enää missään vaiheessa. Vielä lähdin liian aikaisin lammelle ja upposin ojaan siihen malliin, että meinasin jäädä siihen ottamaan pakollista mutakylpyä loppupäiväksi. Armoton ketutus oli valmis ja sitten vaan odottamaan takaatulevien ohimarssia...
Nelosvälin alku meni ihan hyvin. Sitten unohtui kompassi ja kaikki muukin aivotoiminta sammui. Ajauduin oikealle ja olin ihan sekaisin vähän aikaa. Sitten tein arvauksen siitä, missä olen ja varmistin sen vielä kahdestakin kohtaa. Ei auttanut kuin kerätä kamat ja lähteä kohti rastimäkeä. Sain seuraa, mikä ei ollut yllätys. Osittain samaa ja osittain eri reittiä pysyin perässä rastille 7 tai siis siihen aika lähelle, mutta tein siinä tyypillisen rastinottovirheen ja pikku letkaviritelmäni hajosi.
Pääsin siis yksin suunnistamaan hankalan näköisille rasteille. Seuraavalle mennessä vielä näin vilauksen Sofiasta, mutta en sitten muuta. Rasti oli minulle vaikea, mutta melkein kävellen löysin sen. Seuraavalle lähdin liian suurella vauhdilla ja putosin tietysti ihan totaalisesti kartalta. Rastietsintäkierroksen jossain vaiheessa näin Maria Rantalan saapuvan rastille, mutta en siinä vaiheessa todellakaan tiennyt onko hän menossa vai tulossa , joten en kehdannut hyökätä peesiin. Piti vielä tehdä pieni kunniakierros ja suunnistaa lopulta ihan itse rastille. Jihaa. Fiilikset alkoivat olla kohdillaan.
Seuraavat välit köpöttelin sitten omaan tahtiin ja yritin vaan välttää isompaa virhettä. Ihmeen hyvin onnistuin.
Juomarastilla ryypiskellessäni käännyin katsomaan taakse todetakseni Anni-Maijan olevan seuraavana vuorossa ohittaa minut. Mietin, että mahtaako Merjakin keritä, mutta onneksi matka loppui kesken:-)
Sellaista. Pari-kolme virhettä. Ehkä 5 minuuttia yhteensä eli hyvällä suorituksella olisin päässyt tavoitteeseeni ja hävinnyt "vain" 1min/km voittajalle. On kuitenkin loppupeleissä pelkästään hyvä asia, että taso sm-kisoissa on sellainen, ettei kuka tahansa kolmivuorotyötä tekevä kahden lapsi äiti vaan tule ja ota SM-mitalia tai edes plakettia ... :-)
Ässämmässä 1
Nortongin karsintakisa. 6.6 km suunnistusta mukavassa maastossa syvästi kammoamallani 1:15000 kartalla. Jostain syystä ei tuntunut niin kauheesti huvittavan.
No, ei pitää mennä, kun on kerran menossa.
Kisa menikin sitten loppupeleissä ihan jees. Ykkösellä olin matkalla hetken aikaa epävarma ja kakkosta ruskistin ihan kunnolla, kun en katsonut rastimääritettä ja etsin jyrkännettä notkon sijasta. Loput meni silleen, etten eksynyt ja ihme kyllä sain kartastakin jotain selvää tällä kertaa.
Ajattelin, että voin päästä finaaliin ja sitä rataa. Olinkin karsinnan 2. ! Ihme homma ja miten se meidän sarja olikin niin paljon hitaampi ?! No, olihan se toisaalta hienoa ja ainutlaatuista hengailla sitten seuraavana päivänä lähtökynnyksellä maajoukkueen ja muiden starojen kanssa samaan aikaan. Vähän sellainen "kuka ei kuulu joukkoon" -fiilis kuitenkin tuli, jostain ihmeen syystä :-)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)