Ässämmässä 2

Pitkän matkan finaali. Tiedossa 9.5km suunnistusta ja varma tappio, mutta kuitenkin tarkoituksena tehdä hyvä suunnistussuoritus. Ei onnistunut tälläkään kertaa vaan mentiin reilusti mellanin puolelle : ei takatolppaa eikä toivotonta töppäilyä koko aikaa, mutta...
Ykkösväli meni hyvin. Lähtöpaikalta piti kääntää jyrkästi oikealle ja pääsin heti kivasti kartalle.
Ratkaisevaa virhettä ei kauaa tarvinnut odotella. Lähdin kiertämään lampea oikealta ja kiersin jo heti kärkeen liikaa ts. eksyin suunnasta ja tien päätä ei meinannut löytyä millään. Tajusin jo tässä vaiheessa, että mokasin pahasti ja siitä en päässyt yli enää missään vaiheessa. Vielä lähdin liian aikaisin lammelle ja upposin ojaan siihen malliin, että meinasin jäädä siihen ottamaan pakollista mutakylpyä loppupäiväksi. Armoton ketutus oli valmis ja sitten vaan odottamaan takaatulevien ohimarssia...
Nelosvälin alku meni ihan hyvin. Sitten unohtui kompassi ja kaikki muukin aivotoiminta sammui. Ajauduin oikealle ja olin ihan sekaisin vähän aikaa. Sitten tein arvauksen siitä, missä olen ja varmistin sen vielä kahdestakin kohtaa. Ei auttanut kuin kerätä kamat ja lähteä kohti rastimäkeä. Sain seuraa, mikä ei ollut yllätys. Osittain samaa ja osittain eri reittiä pysyin perässä rastille 7 tai siis siihen aika lähelle, mutta tein siinä tyypillisen rastinottovirheen ja pikku letkaviritelmäni hajosi.
Pääsin siis yksin suunnistamaan hankalan näköisille rasteille. Seuraavalle mennessä vielä näin vilauksen Sofiasta, mutta en sitten muuta. Rasti oli minulle vaikea, mutta melkein kävellen löysin sen. Seuraavalle lähdin liian suurella vauhdilla ja putosin tietysti ihan totaalisesti kartalta. Rastietsintäkierroksen jossain vaiheessa näin Maria Rantalan saapuvan rastille, mutta en siinä vaiheessa todellakaan tiennyt onko hän menossa vai tulossa , joten en kehdannut hyökätä peesiin. Piti vielä tehdä pieni kunniakierros ja suunnistaa lopulta ihan itse rastille. Jihaa. Fiilikset alkoivat olla kohdillaan.
Seuraavat välit köpöttelin sitten omaan tahtiin ja yritin vaan välttää isompaa virhettä. Ihmeen hyvin onnistuin.
Juomarastilla ryypiskellessäni käännyin katsomaan taakse todetakseni Anni-Maijan olevan seuraavana vuorossa ohittaa minut. Mietin, että mahtaako Merjakin keritä, mutta onneksi matka loppui kesken:-)
Sellaista. Pari-kolme virhettä. Ehkä 5 minuuttia yhteensä eli hyvällä suorituksella olisin päässyt tavoitteeseeni ja hävinnyt "vain" 1min/km voittajalle. On kuitenkin loppupeleissä pelkästään hyvä asia, että taso sm-kisoissa on sellainen, ettei kuka tahansa kolmivuorotyötä tekevä kahden lapsi äiti vaan tule ja ota SM-mitalia tai edes plakettia ... :-)