Nyt sitten kausi the end. Kahta ekaa ensin mainittua settiä en viitsi kommentoida, koska niillä ei ole erityistä merkitystä. Vaarojen maralle lähdin hetken mielijohteesta ja koska duunipaikka kustansi:-) Muutamia havaintoja ehkä joskus myöhemmin hyödynnettäväksi tein : kenkävalinta oli vaikea viime hetkeen saakka, mutta päädyin inov-8 nastareihin Salomonin kenkien pohjallisilla. Tämä oli hyvä valinta, koska polku oli liukas ja nuo popot ovat kevyet juoksennella, vaikka eivät hirmu tukevat/pitävät olekaan. Nilkat teippasin ja se oli em. syystä hyvä valinta. Juomarepun hankin (Camelbackin) ja tuo reppu on myös jees. Huonoa oli laittaa se täyteen juomaa, jota en ehtinyt testailla ja josta tuli lähinnä paha olo, vaikka oli melkein puolet laimeampaa kuin ohjeessa käskettiin tehdä. Tuloksena se, että juomaa oli 3 litran reppu yli puolillaan vielä maalissakin (luulin varmaan osallistuvani ultramatkalle tai jotain). Vettä sen sijaan olis maistunut enemmänkin. Geelit oli jees, muuta evästä en olisi saanut alas (geelitkin toki yrittivät tulla matkan varrella kurkkimaan kurkusta ulos). Jalat eli siinä kohtaa lähinnä pohkeet, kramppasivat pahasti jo 25 kilsan kohdalla...suolaa tai jotain olisi pitänyt olla mukana.
Etukäteisvalmistautuminen meni pieleen jossain kohtaa, koska olin aika huonovointinen jo lähdössä. Spekulaatio lienee se, että huonokuntoiselle puolimaraton (vaikka ei täysillä juostuna) viikkoa ennen ja sen jälkeen 12 tuntia päivätöitä + kolme 12 tunnin yövuoroa päälle estivät palautumisen ja olin vähän poikki jo ennen juoksua. Mutta nyt on maraton juostu ja kokemus oli lopulta ihan ok, vaikka itku meinasi tulla jo ennen 35 kilometriä. Suosittelen.
Mitäs sitten Halikkoviestissä. Mie tiesin ja yritin myös sanoa, että ei kule ja suunnistus tökkii, mutta silti sain toisen osuuden kisassa...sen , missä nuoret pojat ja vanhemmat herrat juoksee niin S**tanan kovaa ...ja kyllä ne ukot juoksi. Mie yritin roikkua kohti ekaa mäkeä ja kun lopulta pääsin mäelle, olin olevinaan kartalla, kun oikeesti olinkin korvia myöten hapoilla. Niinpä tein, ratamestarin ansaan langeten, tietysti ison virheen heti ykköselle. Senkin jälkeen vielä kaartelin useille rasteille mennessä, vaikka kulku oli sellainen, että ei olis tarvinnu yhtään ylimääräistä askelta ottaa. Yleisörastilla hämmästyin, kun kuulin, että kolmas juoksijamme on vielä minunkin perässäni..(hänkin oli etsinyt ykköstä ja vielä pari minsaa minuakin kauemmin). Se oli Halikon voitto sitten KR:n osalta meidän takia menetetty ... voivoi, mutta mie ainakin yritin varoittaa :-) Jälkispekulaationa todettakoon, että olisi se ollut ylläri kerrakseen, jos olisimme juosseet puhtaasti ja voitto olisikin menetetty vasta 4.osuudella erään todella harvoin pummaavan taitoherran tekemään 5 minuutin pikkukoukkuun...mutta nyt tää meni naisten piikkiin, kuten norrrmaalisti:-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti