Get lost vol. xxx ...ja jatkoa seuraa ;-)

Tornivaara on jukolamaisin maasto täälläpäin, kuulemma. Sinne piti sitten änkeä ihan taitoharjoitukseen. Fiilistä ei ollut, taitoa ei ole koskaan ollutkaan ja maastokin oli ihan ...ööh no sellaista jukolamaista sitten kaiketi. Kartta oli mallia käyrä ja sehän tarkoittaa isoa koukkua joka suuntaan. Lopputuloksena käyräkartalla käyrä gps-data ja yksi löytymättä jäänyt rasti. Onnea vaan taas kerran...on toki parempikin fiilinki treenin jälkeen joskus ollut :-)

Linnan Pässi

Enonkosken kisat eli Linnan pässin juoksu. Ihan ihmeellisen kylmä keli ja varpaat+sormet jäässä suuren osan matkasta ja raskasta tuntui muutenkin olevan. Pientä koukkua tuli taas, mutta ei nyt mitään ihmeellistä. Tyhmin koukku ehdottomasti tuo ysirastilta lähtö. Ei ihan ollut keskittyminen kasassa tuossa(kaan) kohtaa :-)

Vähän toi suunnistusajatus katkes....

...vai oliko sitä ikinä ollutkaan? Jokatapauksessa eksyin sitten Tammasuolle ihan kunnolla :-) Kartalle pääsin jotakuinkin jossain vähän ennen kakkosrastia. Sitä ennen piti mennä väyläsuunnistusta (pysyin ehkä vajaat 100m jossain siellä väylälläpäin) ja löytää uusi k-piste ja ykkösrasti, mutta miepä etsin itseäni pitkin kivoja avokalliokumpareita/suota/notkoja...enkä tajunnut mistään mitään. Mietin vaan, että kehtaako tätä settiä edes laittaa esille, kun joku on voinut kuvitella, että KR:ssä kaikki osaa suunnistaa edes kohtalaisen hyvin :-) Toisaalta tämä on sen verran hassua dataa, että pakkohan se on julkaista...jos vaikka muitakin naurattaa. Eiku kohti Enonkosken skaboja sitten vaan...;-)

Tvåmiila

En jaksa kommentoida:-)

Ei olla tarpeeksi hyvässä kunnossa :-)

käytiin Finspångissa 10-milassa. Miehet voitti ja ISOT onskut heille vielä kerran!! Oli siellä se naisten viestikin ja myö osallistuttiin. Ykkönen oli lopulta 19. ja kakkosjengi 62. Hyvähyvä. En kommentoi muiden suorituksia, enkä omaanikaan jaksa hirveesti selitellä. Peruspaska, kuten kaimani asian ilmaisee :-)
...mutta kiva reissu muuten.

Oma tavoite oli ainakin saada gps 4.osuudelle. Loppusuoralla kerkisin aatella, että ei se nyt kyllä taida onnistua, kun kaikki lappoivat ohi molemmilta puolilta ja itse taisin pääosin pyöriä vaan paikallani. Mutta hah, saipas Mari gepsin kuitenkin eli tavoite saavutettu ! Muuten kisasta jäi mieleen, että olisi voinut olla kurkku vähemmän kipeä, yhden parin minsan koukun olisi voinut jättää tekemättä ja suunnistaa olisi pitänyt muutenkin aika paljon sujuvammin... mutta muuten pääsin suorituksessa mellanin puolelle. Sillä tuli +7 minuuttia pataan ja sitä rataa.

Kuten sanomalehti Karjalaisessa oli osuvasti otsikossa jo todettu : " ei olla tarpeeksi hyvässä kunnossa" . Mutta kassellaan syssymmällä, kuten pojat sanoo ...ja lyönnit siihen sitten ;-)
Kartan pistän näytille, kun saan gps-datan osumaan kohdilleen...

Tvåmilaa ei ole....

...ainakaan jos seuran nettisivuja tulkitsee.
Myöpä ei uskota, vaan lähdetään ihan pokkana Ruåtsiin Finspångiin katsomaan.
Puumaruhma on valmiina tällä kertaa jopa kahden joukkueen voimin. Amelie ja Ansku aloittavat. Mie ja Marika A suunnistetaan sitten toinen pätkä, Paula ja Henna tempaisevat keskimatkan, Mari ja Line petaavat ankkureille pelipaikat ja Aija ja Emma hoitavat sitten homman himaan. Tavoitteena voisi olla parantaa edellisten vuosien sijoituksia. Henk.koht extratavoitteena miulla on saada gps kahdelle viimeiselle osuudelle. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvi ottaa loppukiriä siitä, koska häviö lienee taattu:-)



Kisassahan on odotettavissa...no hitostako mie tiedän, mitä siellä on odotettavissa, mutta luulisin ainakin suunnistusta olevan:-) Kartta näyttää Ruotsalaiselta ja sääennuste sateiselta, mutta eipä anneta sen haitata. Hauskaa vappua vaan ;-)

FS-viesti

Raumalla oli finnSpring-viestikin. Piti osallistua, kun kerran tuonne asti jaksoin matkustella.
Joukkueen osuusjaossa käteen jäi avausosuus. En tykkää, mutta toisaalta ihan jees välillä keikuttaa venettä ja hakea uusia virikkeitä. Ajattelin kokeilla Minsan selkäjuoksutaktiikkaa. Ei onnistunut :-)
Lähtöpaikalla paha olo, ehkä vähän jänskättikin...lähinnä se, että jäänkö miten pahasti jalkoihin alkukiihdytyksessä. K-paikalla olin jo ihan nakit, jalat painoi tonnin verran edellisen päivän jäljiltä. Ajattelin, että jos tätä vauhtia on koko matka, niin en taida ihan jaksaa. Ykkösvälillä toimin taktiikan mukaan aina rastimäelle asti, jossa selvisi, että "selillä" oli eri hajonta. Pientä epävarmuutta, mutta hyvin rasti löytyi. Kakkoselle jouduin vetämään letkaa ja samoin vissiin kolmoselle. Neloselle aattelin ottaa peesin, mutta ei sitä tietenkään löytynyt ja jatkoin matkaa aika yksin. Vitoselle sama juttu. Painelin yksin kompassisuunnalla pellolle ja siitä ajauduin hiemaan liikaa kohti toista peltoa ja alarinnettä pitkin. Rastille pieni koukku painovoiman vetäessä alamäkeen edelleen hiukan liikaa + luin rastikumpareen jyrkänteeksi ja luulin olevani liian ylhäällä. Totesin, että kiva suunnistaa, kun näkee kartasta jotain:-)



Kutoselle vetäisin perinteisesti väärään suuntaan ja luin matkalla kaiken väärin. Lähellä oli myös iso virhe, mutta onneksi kuviorajan takana oli jonkinlainen keppihelvetti ja se risukko pysäytti sen verran, että pysähdyin ja maltoin arvuutella sijaintini uusiksi.
Seiskalle mennessä etsin rastia yhtä mäennyppylää liian aikaisin, kun luulin eka mäen reunassa olevaa kumparetta toisen mäen reunassa olevaksi jyrkänteeksi. Kasille olisin ottanut peesin, mutta ei ketään näkynyt, joten lähdin oikealta. Ojasta en löytänyt ylityskohtaa vaan jouduin kiertämään jonkin matkaa ojan vartta, kun en halunnut heittää talviturkkia tänäkään vuonna ennen heinäkuuta. Pääsin ojan yli, mutta upposin kuitenkin johonkin ojaan ja jääkylmä vesi veti jalat ihan tönköiksi. Mielenkiintoinen fiilinki.
Kasilla näin Parman ja PR:n. Ysillä olivat hieman perässä. Kympille menin mäellä tarkasti ja aika hitaasti, mutta löysin lipun suoraan.
Rasti 11 näytti aika pahalta linjasta huolimatta. Tällä kertaa pysyin jopa suunnassa ilahduttavan hyvin ja olin TP:n kanssa melkein yhtäaikaa rastilla. TP lähti suorempaa reittiä kohti seuraavaa. En ottanut peesiä, kun en jaksanut suota tarpoa vaan ajattelin mennä aika suoraan tielle. Olin hieman edellä, mutta sitten päätin oikaista mutkan suoraksi ja TP juoksi tien kautta edelle. Katselin selän loittonemista ja voin huonosti. Rastilla oltiin taas melkein yhtäaikaa, kun Pyrintö kartoitti mäkeä hetken ja sain eron kiinni. Viimeisellä välillä ei liikahtanut mihinkään. Olin tyytyväinen päästyäni maaliin ja positiivisesti yllättynyt, ettei eroa ollut reilu 1,5 minuuttia kärkeen. Jihaa. Pitäisiköhän ruvetakin KR:n Paula Päiviseksi ...ei tarttis kuin vähän parantaa juoksuvauhtia:-) Loppuviesti meni silleen, että oltiin lopulta 15. Tästä sitten kohti 2-milaa astetta paremmalla fiiliksellä.