Failed

Tulipas käytyä E-Gameksessa ja eksyinhän mie...se siitä rankipisteen metsästyksestä sitten - voivoi:-)
La skabassa oli matkaa vetskusarjalaiselle aivan riittävä 6km. Sitä mie tahkosin tunnin verran ja helle-heinosena sippasin tietysti ihan totaalisesti. Alkumatka meni kohtuu mukavasti pienillä virheillä, mutta vitoselle otin koukun, jonka jälkeen ei enää huvittanut mikään. Loppumatka menikin ihan kävelyksi ja silti saatoin seisoskella jonkin aikaa rastin tuntumassa, kun en vaan ylikuumentuneessa pääkopassani tajunnut, missä se lippu oikeen on. Onnea vaan. Jos nyt jotain kivaa tästä etsii, niin samoilla seuduilla junnasin menemään kuin v. 1994, muutama rasti oli jopa melko lähellä noita takavuosien lipun paikkoja.



Su kisassa oli sopiva matka 3,6km. Mikään muu ei sitten oikeen käynytkään. Ykkösen vielä jotenkuten löysin, mutta kakkosta en. Otin hieman väärän lähtösuunnan rastilta ja sitten olikin kaikki kalliomäet potentiaalisen rastimäen näköisiä. Vasta parin minsan jälkeen aloin oikeasti katsoa karttaa todetakseni, että ehkä se mäen reuna olisi hyvä käydä etsimässä. Kolmoselle otin alkumatkasta taas liikaa oikealle, mutta korjasin tällä kertaa nopeammin. Neloselle pistelin pusikon poikki ja sitten se tarkka rastiotto jäi vähän vaiheeseen. Tulin suoraan kumparerastille, jonka paikallistin väärin ja siitä sitten ensin etsintää liian aikaisin ja sitten tietysti vähän pitkäksi ja sama homma. Seuraavat välit lyllersin tasaisesti. Kasille mennessä putosin suo-tiheikköön, vaikka olisi pitänyt mennä kalliolla. Ysille ajauduin vasemmalle ja sitten hitaasti kohti rastia. Vielä rasti yksitoistakin oli niin kovin vaikea, kun ensin olin tyylikkäästi ohittamassa sen (missä lie ajattelin olevani), mutta sattumalta päätin vilkaista koodin ja yllätyin todella, että se oli minun rastini. Siitä sitten selvittelin itseni maaliin jotenkin.



No, tästä ei ole hyvä jatkaa, mutta seuraaviin skaboihin on pari viikonloppua väliä, joten kerkii vielä koota suunnistusajatuksen paikallisilla kuntorasteilla :-)

eka kerta jälleen

Ilmoittauduin sitten ihan pokkana eka kerran kansalliseen kisaan veteraanisarjaan ...miksikö? No siksi että tunnen itseni kuntoilija-veteraaniksi, joka ei enää millään jaksa juosta pääsarjan ratoja ja lisäksi olen tietysti kovasti pokaalien perään. Saatan lisäksi olla kieroutunut ja haluan vetskusarjan vertailupisteillä itselleni SM-keskarille hyvän lähtöpaikan pääsarjaan hhahah:-)
Tajusin vasta joku aika sitten, että D35-sarjan pisteet huomioidaan lähtölistaa tehdessä esim. keskimatkalle. Se kuulosti tosi oudolta, mutta uskottava se vaan on. Itse en rankista paljon välitä, vaikka takavuosina työni merkittävin tulos syntyi painamalla SSL:n tietokannan nappia "laske ranki" ja sen jälkeen kyseinen listaus ilmestyi Suunnistajan välissä...ja pari päivää myöhemmin sainkin vastata kiukkuisiin puhelinsoittoihin, kun jotkut vertailupisteet oli väärin, joku kilpailu puuttui ja joku rankikuningas ei ollutkaan listalla ja sitä rataa ... mutta nyt en toudella edes tiedä, mikä on rankisijoitukseni.
Eli nyt vaan toivomaan, että Egameksessa D35-sarjan rankikärjessä olevat ovat kisoissa paikalla ja itse en eksy Innanbäckiin eli pääsen kohtuu sijoituksille molemmissa kisoissa. Sitten vaan ihailen rankisijaani D35-sarjassa ja saan keskarille hyvän lähtöpaikan siellä D21-sarjan top20 suunnistajien joukossa ...hihi.



Tässä settiä vuodelta 1994 eli pikamatkan sm-kisoista. Näemmä olen karsiutunut sekuntipelillä finaalista D21-sarjassa (silloin ei ollut kuin D18 ja D21-sarjat) Pitää nyt sitten opetella kartta ulkoa, kun on kuitenkin rankipisteen metsästyksen kannalta hirmu tärkeä kisa tulossa jne. Harmi vaan, että ei ole uudempaa versiota kartasta...toisaalta ihan sama, eksyn mie kuitenkin :-)

AM-viesti

Maisemassa ei ollut tänäänkään valittamista :

Alkoi tehdä mieli lähteä jonkinlaiselle erävaellukselle...

Itse kisa ei ollut parhaasta päästä, mutta pääsin maaliin ja suoritus oli hyväksytty. Harmitusta aiheutti kolmosrastin epävarma hengailu rinteessä ja suoraan sanoen tuurilla löysin rastin ilman isompaa etsimistä. Matka neloselle oli yhtä kiemurtelua pusikossa ja itse rastia pummasin ihan tyhmänä vähän liian ylhäällä mäessä. Kutosella en vaan tajunnut, etten ole rastikukkulalla vaan aiemmalla käyrän mutkalla. Seiskalla painelin onnessani väärää mäkeä kohti, kunnes eteen tuli oja piti pysähtyä sitä ihmettelemään. Reilu parin minsaa koukkua ja havainto siitä, että sittenkin pitää laittaa nilkkatuet, jos tahtoo uskaltaa juoksennella (nilkka meni melkein ympäriämpari jo ykkösvälillä)



Meidän joukkue eli minä, Tarja ja Hekka saatiin siis hyväksytty suoritus ja hienot mitalit palkinnoksi. Oltais voitu osallistua myös D120 -sarjaan :-)


Alkaa näyttää siltä, että sm-kisat on syytä jättää niille, jotka jaksaa juosta myös ylämäessä :-)

Aluemestari :-)

Ihmelääke Burana voimalla pääsin kuitenkin ihkuun Ilomantsiin AM-pitkälle...ja saavutin jälleen Savo-Karjalan alueen mestaruuden ...jee;-) Eipä ollut liikaa muita osallistujia, mutta tein itselleni tavoitteet kisaa varten eli aikaa saa mennä tunti, nilkkatukien sijaan laitan pelkät teipit ja kompassiksi otan moscowin peukun. Muuten onnasi ihan ok, mutta aikaa meni liikaa : tunti ja yksi sekunti :-) Mukavaa oli se, etten juuri pummaillut. Epämukavaa jälleen kerran se, että kaikki ylämäet jouduin suunnilleen ryömimään ylös. Mustikoita oli hirveesti, sieniä en bongannut...enkä karhuja.


Huomenna sitten on tulossa toinen Aluemestaruus viestistä ...kisan ainoan D21 joukkueen isoin haaste on saada hyväksytty suoritus :-)

Oinasvaaralle

Toiset menee Ranskaan, mutta miepä menen AM-kisoihin Oinasvaaralle ...melkein sama asia:-) No, kurkkukipu yrittää torpata ihkun kisamatkani kauas Ilomantsiin, mutta kassellaan. Kiva olisi päästä tähän maastoon, kun en erikoispitkille kehdannut osallistua kuin ea-toimitsijana ...lymyilin koko kisan metsän siimeksessä tarjoillen karmean makuista urheilujuomaa (maistoin sitä joutessani...voi yök) ,vettä ja ensiapua (jota ei onneksi tarvittu), kunnes herra B tuli vihdoin noutamaan...oli ihan jees tuokin tapa osallistua, paitsi kisan tuloksista ei syntynyt mitään havaintoa ja kaikki kilpailijat olivat jo lähteneet, kun pääsin takas kisakeskukseen :-)

Rastikuntoilut

Viikon parit kuntorastit tuli käytyä. Irtopisteet tulee siitä, että menin A-radan, kun yleensä päädyn ajan säästämiseksi B-rataan.
Jyrinkylä oli aika mellania. Pystyin juoksentelemaan kohtalaisesti rastille 13 ja sitten pamahti jonkin sortin tykytysrytmihäiriökohtaus ja oli pakko himmailla loppumatka.


Pärnävaaralla yritin mennä about joka toisen rastivälin vähän reippaammin ja sitten hölkkäillä joka toisen. Vauhti näyttää olevan aika sama kummalla tavalla edetessä:-) Ei oikein mieltä ylennä, mutta tyytyväinen olen, kun en isommin pummannut.

Kuntoilut rasteilla

Kuntorastit Hoprinkalliolla. Olipas jotenkin hirmuisen raskasta ja pummasinkin pari minsaa. Tasaisella baanalla jaksaa kohtalaisesti hölkätä, mutta heti kun tulee ylämäki vastaan, niin johan menee kävelyksi. Pitääkin näköjään alkaa tarkastella mahdollista SM-kisailmoa myös maaston mäkisyyden kannalta :-)
Mustikoita sentään löytyi piirakkaa varten sekä tyttäret saivat taistella suopursukuningattaren kostoa vastaan ja etsiä hämäkinverkoista asukkaita:-)

Hepokorpeaa

Tässä vaiheessa kautta kilpakuntoilijan mietintämyssyssä on se, että kannattaako lähteä toiselle puolelle Suomea SM-kisoihin. Äkkiä olisi helppo todeta, että ei toudellakaan kannata, mutta toisaalta taas ...oma vaikeutensa on vielä siinä, että jos päätyy lähtevälle kannalle, niin mennäkö ykkösryhmän skaboihin vai kakkosryhmän ? Kas siinäpä kysymys, mutta on noita vaikeampiakin vastaan tullut :-)Nähtäväksi jää tämä.
Ja asiaan : eli suunnistaidot ainakin kaipaa reilusti kohennusta, joten otin suunnaksi KR:n taitoharkan Hepokorvessa. Maasto ei nykyisellään ole mikään suunnistajan paratiisi : on risua ja heinää - välillä ihan kivaa baanaa, mutta harmillisen vähän. Toisaalta nyt en bongannut yhtään megapaarmaa eikä ainakaan vielä ole hiuksista ryöminyt yhtään hirvikärpästä, joten pisteet siitä :-)
Tarkoitus oli vain löytää rastit, joten vauhti oli aikalailla luokkaa lyllerrys. Ykköstä koukkasin ja kolmos-nelosvälillä kiemurtelin oudosti (ei vähiten johtuen maaston huonokulkuisuudesta) Muuten ihan jees.