Synkkä vuosi

Eipä tullut yhtään karttaa blogiin vuonna 2015 :-( Vuosi on 2016 on heti parempi eli kartta heti vuoden ekana päivänä (jouduttiin tosin Minnin kanssa ko. treenissä vähän oikaisemaan työvuoron puskiessa päälle) ja vieläpä kuvatus aiheesta "mie ja lenkkikaverit "...yksi kantaa keppiä, yksi haistelee maastoa ja yksi yrittää selvittää, missä ollaan. Saa nähä tuleeko seuraava päivitys vielä tänä vuonna :-)

Viimeinen silaus :-)

Aika beisik mesta viimeistellä kunto&taito mihin tahansa kisaan on takapiha ;-) Tällä kertaa aiheena suunnistusvedot.
Ehkä kuitenkin mieleenpainuvinta keikassa oli, kun otimme kyytiin pari eka kertaa Jukolaan suuntaavaa miekkosta ja matkalla kävi ilmi, että suunnistuskokemusta ei ole juuri ollenkaan ja kompassikin on kotona...ja takapihalle treenaamaan, ou nou :-) Loppu hyvin, kaverit pääsivät metsästä pois ja olivat ihan tyytyväisiä...myö kun ryhdyttiin jo etsintäpartiota miettimään ;-) Jukolaan lupasivat kuitenkin ottaa kompassin mukaan...



Nyt kohti Venlojen viestiä: kakkosjoukkueen kolmas osuus odottaa. Tavoitteena hyvä fiilis ja edellisen vuoden sijan 72 parantaminen. Jee, innolla kisaa odotellaan :-)

Jukolaa odotellessa :-)

Kantapää on hitokseen kipeä (itseasiassa koko vasemman jalan voisi vaihtaa), mutta Venlapaniikki iski joten buranat naamaan ja menoksi :

Ekana halusin juosta vielä yhden kisan ja vaikka maasto nyt ei ollut jukolaan päinkään, niin SiiRan kansalliset osui muuten reitin varrelle. Ykkösen koukku ja virhe rastilla yhdeksän jäivät harmittamaan suunnistuspuolella. Kuntopuoli harmitti heti ykkösvälin puolimatkasta alkaen, eikä se siitä loppua kohti ainakaan parantunut :-)

Kisan jälkeen loppuverkaksi itse asiaan eli Jukolan maastoon :

Lopuksi pääsin vihdoin ja viimein SM-viestin 2012 maastoon :

8 naisen yhteislähtö/suunnistusvetotreeni oli varsin onnistunut. Tappioksi luetaan yksi hajonnut nilkkatuki ja edelleen aika kehnonlainen kunto :-)

Överin miehet heiluttaa

Eli ylirasitusta on havaittavissa, eikä treenimääristä johtuen vaan ehkä muista jutuista (mm. 8kk nukkumatta yhtään kokonaista yötä)...no, samalla treenailutauollapa voi koittaa myös parantaa muutaman jalkavaivan :-)

Tiomilassa tuli kuitenkin käytyä ja siitä ei jäänyt käteen edes karttaa, joten en voi julkaista ko. tuskien taivalta kartan muodossa...harmi ;-) Kisasta todettakoon sen verran, että jos joskus on ollut huono päivä, niin nyt oli oikein isolla suuttimella sellainen ja se siitä...eipä paljon naurattanut metsikössä. Sinänsä sija 18 oli joukkueelta hyvä suoritus, koska Amelie joutui jäämään pois kisasta ja kovavauhtista maajoukkuesuunnistajaa on vähän vaikea paikata...etenkään ns. juoksumaastossa.

Juoksumaasto aasinsiltana päästään KR kansalliseen. Kaikesta huolimatta uskaltauduin viivalle, koska tämä piti käydä kokemassa :

Börje oli tehnyt kivan radan melko käyräpitoiseen maastoon. Omalta kohdalta vauhti oli täyttä lyllerrystä ja ylämäki-alamäkikävelyä, mutta virheitä ei kovin paljon tullut...lähinnä pientä epävarmuutta ja pysähtelyä. Se riitti voittopokaaliin eli Pilates-rolleriin, jota pitää seuravaaksi opetella käyttämään :-) Keskimatka on vielä vähän mietinnässä, mutta kipeillä ja väsyneillä jaloilla ei huvita lähtee. Tietty kakkosryhmän kisoissa kaikilla on sama, joten siellä voisi pärjätäkin ;-)

Tukholmanlampien varjo-Finnspring :-)

Nousin sairasvuoteelta ja suuntasin metsikköön tekemään Finnspringin kunniaksi suunnistustreenin. Olo oli sitä tasoa, että onneksi en ollut oikeassa Finnspringissä ...ois saattanut tulla takatolppa ja sitähän mie en kestä romahtamatta :-)

Mainittakoon, että tässä maastossa paikallinen noutajakoirayhdistys pitää noutajien taipumuskoe- ja metsästyskoe-treenejä ja myökii aiotaan myöhemmin osallistua (vaikka Minni ei oikein ole suostuvainen varista noutamaan ...ja se olisi kohtalaisen oleellista ko. harrastuksessa :-)

Superpääsiäinen osa2 eli Silja-rastit

Jo neljättä päivää flunssataudissa ja vasta nyt oli aikaa alkaa tapella tietokoneen kanssa sen verran, että suunnistuspääsiäisen osa 2 tuli valmiiksi. Ei se vaatinutkaan kuin muutaman skannauksen (väärän muotoinen kartta :-)...taistelun Garminin Ant agentin kanssa siitä tunnistaako usb-portti vai eikö tunnistaa + voisiko sitä dataa nyt siirtää ja lopulta QuickRouten kanssa, että asettuuko se Gps-viiva nyt mitenkään päin kahdessa osassa skannatulle kartalle...ei olisi minusta tietokoneneroksi, voi voi :-)

Tässä alkuosan kartassa näkyy typerä häröily ykkösrastille, vaikka olin ihan kartalla edellisellä kivellä. Hieman kiemurainen reitti kakkoselle ja vielä kiemuraisempi köpötys kolmoselle + rastin etsintä hiukan liian aikaisin. Nelonen olikin väliaikarasti ja sinne olinkin sitten työstänyt pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan : väliajassa sija 8 ja eroa kärkeen muhkeat 4.07. Vitosta koukkasin pienesti ja aloin olla jo aika kypsänä koko sujumattomaan suunnistusrävellykseeni. Kutoselle löysin kivan polun ja siinä sitten polkaisin ennestään varsin rullalla olevan vasemman jalkaterän johonkin kiveen. Jalka alkoi voida huonosti välittömästi ja mie miettiä sitä, kuinka pitkää sillä uskaltaa juosta, ennen kuin ilmeinen rasitusmurtuman alku rusahtaa lopullisesti. Eniveis, päätin sitten veljeni sanoin lyödä "all in" suunnistukseen eli ei enää mitään ihme kiemuroita, kiitos. Seuraavilla väleillä se onnistuikin ihan jees. Iso virhe tuli välillä 11-12, kun älynnyt lähteä suoraan vaan kiersin polkua ja vielä vähän epäröin rastillakin. Oisko väliaika2 ollut sitten rastilla 13...oli tai ei, olin 7,8 km kohdalla sijalla 7 ja ero kärkeen jo massiivinen +7.28.

Kartan kakkososassa pääsee ihailemaan rastivälihölmöilyä rastille 14 ja vielä loppukaneettina pikku koukut siinä rastin vieressä, tietysti. Vielä 15-16 välilläkin ojanotko yritti viedä väärään suuntaan, onneksi vilkaisin kompassia. Tyytyväinen kuitenkin olin, että pääsin räpylä yhtenä kappaleena maaliin...siitä sitten reilu 500km autossa ja kotona oltiin jo heti iltakymmeneltä:-) Sijoitus oli lopulta 7. +7.56, ihan jees kuitenkin. Tokavika lähtöaika aiheutti varmaan sen, että en nähnyt ketään samassa sarjassa suunnistaneita (tai en tunnistanut heitä) ja sain mukavasti taittaa taivalta omassa seurassani koko matkan.
seuraavaksi seikkailen sitten 10-milassa...osuus ja se, onko 1. vai 2.joukkue on vielä mietintämyssyssä, mutta jokatapauksessa suurviestit on aina jees. Itseasiassa olen suunnistanut 10-milan maastossa vuonna 96...Smålannin yöosuuden ja ainoa muistikuva on valtavat virheet ja epätoivo - saa nähdä kuinka käy toisella kertaa Soåsenilla :-)

Superpääsiväinen osa 1

Pakataan autoon kaksi isompaa lasta, yksi vauva ja yksi koira +kaikkien kamat (just mahtui) ja lähdetäänpä ajamaan reilut 1000km parin suunnistuskisan takia ...ja hermo lepää :-) Eniveis ekana oli vuorossa Piffenin saaristorastit. Keskimatka 4,5 km ja ennakko-odotuksena hyväkulkuista kalliomaastoa ja kinkkisiä rastipisteitä. Ennakko piti aika kivasti paikkansa, tosin yksi rastipiste oli vähän turhankin kinkkinen ja pikkusen rupesi jo jännittämään kerkiikö maaliin ajoissa, jotta perhehärdellin toinenkin suunnistaja ehtii omaa lähtöönsä :-) Lähtöpaikalla havaitsin, että puolet mukaan ajatelluista kamoista jäi autolle...eli gepsikello ja hakaneulat. Onneksi hakaneuloja oli tarjolla ja ilman gepsiä nyt jotakuinkin saa reittinsä piirrettyä ;-)

Itse kisa meni sitten seurraavasti : k-1 Lähdin tielle, niinkuin muutkin. Suoraankin olisi toki voinut mennä, mutta ehkä helppo reitti polkua pitkin oli tässä kohtaa ihan jees. +16 s nopeimpaan
1-2 lähtösuunta päin hittoa ja sitä en saanutkaan heti korjattua. Itseasiassa sain itseni kartalle vasta avosuolla ennen polkua. Olihan siinä vaikka mitä jyrkänteitä, mutta niinpä oli sillä reitilläkin, mitä vissiin kuvittelin meneväni. polulta eteenpäin kohtuu ok toteutus. +1.18 parhaaseen noteeraukseen
2-3 ja 3-4 ihan ok rastivälejä, toki aika helppoja. +19s ja +7s aika lailla tossulla pataan :-)
4-5 perusvirhe : ei malta pysähtyä, kun ei ole varma missä on. Ja rasti ei osunut sihtiin sitten millään. Ruskistin sitä vähän kauempanakin ympyrästä ja löysin 45 koodilla yhden, jossa leimasinkin todetakseni, että ei sittenkään löytynyt :-) Ei mitään puhetta, että olisin saanut kiinni ko. kumparerastista. Loppua kohti rupesi jo ketuttamaan aika paljon. +4.51 rastivälin voittajaan
5-6 Hyvin palautuneena räpistelin polulle, josta avokallioiden kautta rastille. Ok, kerrankin pysyin kartalla koko matkan :-) +20s nopeimpaan
6-7 pitempi väli ja ajattelinpa mennä polun kautta. polun risteyksestä taas lähtösuunta keturallaan ja kohti jyrkännettä...argh, taas voi miettiä, mitä oikein ajattelin...eniveis jouduin sitten korjaamaan virhettä juoksentelemalla vähän extraa. rasti sinänsä löytyi ihan hyvin pikkusuon ja avokalliokukkuloiden avulla. +1 min kärkiaikaan

7-8 ja 8-9 Kasirastille meni muitakin, joten löysin sen kivasti...vaikka olin vähän epävarma rinteessä, kun siinä oli jokunen kumpare, enkä heti bongannut nenää. ysi rastilla beisik rastinottohäröily siinä edellisellä kumpareella :-) +25 ja +11 s nopeimpiin
9-10 suon kautta avokallion reunaan. loppumatkasta pudotin alas, kun piti nousta ylös. Rastin kohdalla kuvittelin olevani kuitenkin rastin tasolla ja etsin sitä siitä alemmasta kumpareikosta, kunnes tajusin nousta mäkeen. +46s parhaaseen
10-11 ja 11-12 siirtymävälit. tossulla pataan ihan riittävästi :-)
12-13 huono suunnitelma eli ei mitään suunnitelmia vaan sinne päin vaan. olisi pitänyt mennä avosuon kautta, mutta yritin suoraan ja hukkasin itseni kumpareiden ja nenien sekaan. Vaihteeksi rastinottohäröilyä. +n. 1min nopeimpaan
Vika väli ja maalisuora rauhallisesti omaan tahtiin. Kokonaisuutena siis kärkeen tuli eroa tässä skabassa +9.17. Ilman melkein vitosen koukkua vitosrastilla voisi olla kohtuu tyytyväinen tähän kauden ekaan suunnistuskisaan ja ekaan kisaan sitten Epsanjan WRE-kisan helmikuussa 2013. Rastinotot sakkaa aina eka kisoissa ja eteneminen on ihme kiemurtelua eikä suoraviivaista etenemistä. uusi yritys Silja-rasteilla :-)

Alkaa jo jänskättää...

...nimittäin ensi viikonloppuna alkaa kisakausi! Eka kotimainen kansallinen sitten vuoden 2012 (ehkä) syyskuun -jee :-) Nähtäväksi jää, miten jee-fiilis onkaan sitten skabojen jälkeen. Jokatapauksessa ekana settilistassa on Piffenin kansallinen ja sitten the tvåmila (vai onko se nykyään naisten 10-mila) näyttökisa Silja-rastit. Jos Paraisilla menee pyllylleen, täytyy pitää mielessä, että seuraavana päivänä on sitten tuplasti pitempi matka ja jotta jaksaa maaliin, ei oo varaa kauheesti ottaa lisureita :-) Treeniosastolla piti käydä ottamassa hylsy tästä yhteislähtöharjoituksesta ...olihan siinä kumpareita enemmänkin, mutta ei rastinauhaa ja tietysti sitä on ihan saletti, että rasti on väärässä paikassa, kun kerran joissain arvokisoissakin on ;-) Kartta 1:5000 ja hyvä silleen, että saattoi eläytyä ikäänkuin juoksisi kovaa, kun kaikki tuli niin äkkiä vastaan :-)

Tunnelmasta toiseen

Jos oli edellisenä viikonloppuna ihan jees suunnistaa ja rastitkin löytyivät kivasti, niin tämä Suojavaara nimisessä maastossa väännetty suunnistusvetotreeni palautti mukavasti tönkköjalat takas maan pinnalle. Koukkua tuli ja lisäksi räpylät olivat niiiin tötteröllä, ettei eteneminen oikein sujunut...ihan vähän sellainen köpö-köpö-veteraanifiilis :-) Eniveis hyvä setti, vaikka ei se heti siinä treenin jälkeen siltä tuntunutkaan :-)

Ohvanassa suunnistamassa

KR naisten treeni eilen Ohvanassa, Hammaslahden tienoilla näytti tältä :
Iso analyysi paljastaa, että Markka se ei jaksa juosta ylämäkiä, ei uskalla juosta alamäkiä ja tasaisellakin risut tarttuu jalkoihin ...rastit sen sijaan löytyivät kivasti, vaikka aika helppoja tietty olivatkin...pisteet kuitenkin siitä :-)

Kuopiossa

Suunnistusvedot kalakukkokaupungissa hyvässä seurassa : ...maaliskuu ja lunta ei yhtään häiritsevästi...erikoista, mutta ei-hiihtoniilon näkökulmasta mukavaa :-)

Suunnistusta pitkästä aikaa

Kivvaa oli, vaikka raskasta ja vaikeaakin :-)

Suurperhe + uusi lenkkikaveri

Sileäkarvainen noutajamme eli flattineito Minni poseeraa soffalla - selvästi jo seuraavaa aktiviteettiä odotellen :-) Lunta sataa, joten lapion jahtaaminen ja lumipallon nappaaminen saattais olla ok. 

 Hektistä on ollut ja epäilemättä tulee olemaan, kun on suurperhe ja samalla ikioma Venlajoukkue kasassa :-)  

Venlatiimin viimeistä jäsentä kasvattaessa jäi eka kerran koko suunnistuskausi kokonaan väliin, joten talven kuntorasteja innolla ootellessa... onneksi on kesään aikaa, niin kerkii opetella taas juoksua ja yrittää sulatella kertynyttä vararavintoa  :-) Tavoitteenahan on osallistua vuoden 2028 Venlojen viestiin väisästen naisten ikiomalla joukkueella ja se vaatii, että tää mamma jaksaa vielä jotenkin liikkua silloin ...pitää alkaa siis reenailemaan...innokasta ja joskus liiankin vauhdikasta lenkkiseuraa ainakin löytyy kotisohvalta.

Lost

Harvoinpa on mennyt kisaviikonloppu yhtä pyllylleen kuin meni odotettu SM-keskimatka+viesti :-( Perjisyönä töissä jostain kehitetty kurkkukipu paransi vaan otettaan lauantaina ja karsintarävellys tuli suunnistettua lääkityksen turvin (ja varmaan just siksi pummasin kakkosrastia kolme minuuttia...niin varmaan;-)...onneksi ei tarvinnut alkaa arpoa sitä, ottaako lissää buranaa A-finaaliin vai eikö...tai isosti miettiä sitäkään, lähteekö viestijoukkueen suoritusta pilaamaan. Eiku kotiin armottoman ketutuksen vallassa möllöttämään vaan. Pieleen menneen viikonlopun jälkeen treeni-into puski esiin ja osallistuinkin yötaitoharjoituksiin Jaamankankaalla ...ja anto muuten "pikku" koukut siihen sitten (kts. kartta)..onnex oli niin pimeää ja sateista, ettei kukaan varmaan huomannut, miten hirrrveeeen kauan mie tahkosin sitä baanaa- oli nääs Thierryt ja muut starat paikalla :-)

Sitten olikin vuorossa kauden yösuunnistuskliimaksi eli AM-yö Vallisärkällä. Kyseisen antikliimaksin perusteella olen errrrittäin tyytyväinen siihen, että seuraan SM-yötä sipsien kanssa kotisohvalta :-) On toudellakin ne suvun yösuunnistusperintötekijät osuneet vain Minsalle (Tsempit muuten SM-yöhön, näytä niille ...etten puhunut höpöjä :-)

Yhtään ei tiiä pitäiskö nauraa vai itkee, että tällä suorituksella saa Savo-Karjalassa AM-hopeaa ...mutta hyvä, että pääsin maaliin suunnilleen 10min/km vauhdilla ja sitä rataa. Tästä ei yösuunnistusura kuitenkaan aukene, vaan taidan hypätä sivuun...ainakin kunnes unohdan mm. tuon kolmosrastin tienoilla iskeneen "lievän" ketutuksen ;-)

Siis eikö nyt mee jo jakeluun...

...että ykkösryhmän kisat on tarkoitettu ykkösryhmän suunnistajille ja veteraaneille on omat kisat :-) Joo ei mee...taas kerran matkustin Savitaipaleen sijasta Janakkalaan ja tulos oli odotetun kaltainen : karsinnasta pääsin jatkoon aika kivasti ja finaalissa ei sitten suunnistuksesta tullut mitään muuta kuin lisää harmaita hiuksia tai ryppyjä otsalle tai jotain ... Aloitin koukkimisen ykkösrastilla ja jatkoin kakkosella. Kolmosen sentään löysin suoraan. Nelosvälillä sekoilin polkujen kanssa ja kutosella koukin taas. Sitten hölmöilin reitinvalinnan kanssa ja olisin vielä muuten selvinnyt melko hyvin, mutta hukkasin itseni täysin ennen rastia..arhg! Seuraavakaan rasti ei osunut kohdalle "sinne päin" -tekniikalla ...ihme homma :-) 9-12 rastit onnistuin löytämään aika kivasti, kun oikein varmistelin...12 rastilta alkaneella pitkällä välillä olin hetken SP:n letkassa, kunnes juutuin johonkin kunnon ihan risukkoon ja pitkän taistelun jälkeen lopulta sain tietä ja polkua jalkojen alle. Niitä näitä taisin aatella siinä, kun käännyin tien risteyksestä väärään suuntaan...kesti hetkosen ennen kuin tajusin, ettei reitilläni pitänyt mitään ylämäkee olla siinä kohtaa :-) Maaliin pääsin kuitenkin, eikä edes takatolppaa tarjottu...Ens kauel meen varmaan kakkosryhmän kisoihin ;-)

Skabojen jälkeen teho-osasto kutsui ja siinä samalla piti suunnata katsetta seurrraaviin kisoihin...ja alkaa siis reenata niitä varten. No, reenaaminen ei oo mikään vahvuus tässä kohtaa, joten ehkä ainoa oikea suunnistusharjoite ajatellen SM-keskaria tuli tehtyy Marin, Miikan ja Tikin kaa männä keskarina Tolosenmäessä (tuskin olisin yksin sinne(kään) lähtenyt, joten onneksi sain siis seuraa - kiitos seurakavereille!)

Ihan ei laikka pudonnut tässä harjoituksessa, mutta en nyt joka rastia sentään joutunut etsimään. Ensi viikonloppua kohti enemmän vähemmän sekavissa tunnelmissa ...jee :-)

Tuli käytyy Ruotsissa :-)

O-ringen piti kokea vielä tämän suunnistusuran aikana :-) Veteraanisarjassa oli ihkuu lyllertää menemään ja tuloksena siitä tuli pokaaliksi "taidetta kotiin" -pläjäys. Arskakin paistoi ja auto kesti kasassa kotiin asti...ainoastaan suunnistaa ois voinut "vähän" paremmin, mutta ehkä ens kerralla sitten ;-)

SM-pronssi !!!

Päätin matkustaa Kortesjärvelle ja osallistua taas kerran viimeisen kerran pääsarjan SM-erikoisen pitkään matkaan. Pari plakettia aiemmilta vuosilta ovat osoittaneet, että tämä piiitkä kisa on paras mahikseni saada henkilökohtainen SM-mitali ennen kuin molemmat jalat ovat haudassa :-) Nyt tsekkasin lähtölistan ja totesin, että tilaisuus on tullut...ainoastaan keliosasto ei ollut suosiollinen, koska olen helleheinosten sukua. Tällä kertaa en ihme ja kumma tummunut turpeeseen norrmaalisti...jalat kyllä kramppasivat lopussa sen verran, ettei ollut mitään jakoa yrittää edes parannella sijoitusta loppukirissä tms. Enivei...sain, mitä halusin ja nyt EI tarvi enää osallistua erikoisenpitkään pääsarjassa -jee :-) Pientä koukkuu tuli rastinotossa, koska en saanut kartasta selvää (veteraani ja 1.15000 kartta...juu nou), mutta muuten ihan jees myös suunnistuksen osalta. Mainittakoon että rasti 22 eli 26 eli 30 oli minulle aika haastava...kertaa kolme...en löytänyt sitä sujuvasti edes kolmannella yrityksellä :-)

Kotikisat

KR:n kansalliset Vallisärkällä i dag...vaaramaastoa, jossa en ossaa suunnistaaa ja kangasmaastoa, jossa en pääse tarpeeksi kovaa : kuin minulle tehty skaba siis :-) Parit pöljät virheet kerkisin räpistellä, mutta kohtalaisen kivasti pääsin maaliin ja sitä rataa. Parasta kisassa oli kuitenkin se, että Iida-Maria avasi suunnistuskautensa D10RR:ssa. Siitä se lähtee...seuraavaksi KRV:lle jajaja...

Tiestölle

Adidaksen pinkit popot jalkaan ja tiestölle etsimään kadonnutta vauhtia...

Tästä alkoi eilinen Kivelä-hölkkä. 6.8 km ja 28.12 ...täyttä tus..eivaan ihkuu juoksun hurmaa. Vihdoin alkaa 4 min/km raja lähestyä. Jee :-)

Hiljennä tok, kohta on Suonenjok :-)

Helatorstaina oli suunnistuskisat Suonenjoella ja mie olin mukana. Jos viime vuonna rymyttiin savolaismallisessa ryteikössä, niin nyt sitten juostiin polkubaanaa hirmu vauhtia (tai siis ainakin yritys oli hyvä:-) Tuloksena tästä hyvästä yrityksestä oli 4 purkkia paikallista mansikka-tyrnisosetta eli kakkossija. Veikkaan, että voitto luiskahti käsistä nelosvälillä, jossa onnistuin jotenkin kääntämään itseni täysin ympäriämpäri kohti suon laitaa...ja se tuli kyllä ihan ei-niin-iloisena yllärinä vastaan (avosuo...mitä h*lvettiä ?!?). Vaikka on ikivanha ja niiiiin kokenut suunnistaja, ei näitä yllätyksiä pysty välttämään ..ja sehän tässä lajissa viehättääkin :-)