Suunto- ja Forssa Gamekset

Suunto-games oli Velskolassa. Maasto oli ihan jees ellei tosi jees. Kisat oli ihan kivat, vaikka satoi ja omat suoritukset oli vähän sinne päin. No, ehkä paremmat kuitenkin kuin viikko sitten Siilinjärvellä, joten suunta voi olla parempaan tai sitten ei.
Keksimatka oli 4.2 km ja aikaa vierähti about 37 minuuttia. Pari hyvää rastiväliä osui kisan varrelle, mutta muuten meni häröilyn puolelle (mihinkäs muualle...voevoe sentään:-). Ei pysy suoritus kasassa ei sitten millään. Suorempaankin on joskus rastivälillä menty...
Toka päivänä eka järkytys tuli lähtöpaikalla : miksi mallikartta on 1:15000:een ?!?...raksuti,raksuti...taitaa olla e-sarjassa sellainen mittakaava tarjolla tänään! Voi käsi ja jalka, mutta pakkohan se oli vaan yrittää sitten.

Aavistuksen mittakaavaoivalluksesta huonontuneilla lähtöfiiliksillä painelin sitten iloisesti k-pisteeltä väärään suuntaan ennen kuin uskoin kompassia ja tajusin, että suunta on kuin onkin ihan väärä. Pikkuisen epämääräinen fiilis tuli. Jee. Ykköselle vielä rastimestoilla pieni koukku, kakkoselle pöljä reitinvalinta (väärä puoli pikkujärvestä + en meinannut päästä jyrkännemäeltä alas silleen putoamatta holtittomasti), kolmoselle pieni koukku, neloselle koukku...mutta sitten alkoi rastit löytyä vähän paremmin, vaikka hitaanpuoleisesti. 8-9 ja 11-13 välit menikin melkein nausteeseen, kuten veljeni sanoopi. Siinä välissä eksyin hetkeksi rastille 10 mennessä ja rastille meno oli epävarmahko: "jos ei se nyt ole tuossa kohta, niin en sitten kyllä yhtään tiedä, missä ollaan". Toka vikan meinasin kai ensin jättää väliin, kun siinä oli sitä mäkeäkin jne. Virheen määrä vakio vrt. edellinen päivä, joten tasainen meininki.

Illalla vielä iloiseen Usmiin ja aika kivat pummit parilla rastilla. 4 kilsan rataa tuli työstettyä varmaan joku 50minuuttia eli onnea vaan lauantain Venla-viestiin miullekin:-)

Forssa Games kuului pitkästä aikaa ohjelmistoon. Pärjäsin tässä kisassa ihan kohtalaisesti joskus kauankauan sitten. Nyt lähdin vaan kokeilemaan, löytyiskö rastit kotimaaston tyylisessä suppamaastossa avokallioita paremmin. Miehän olen oikein varsinainen suppaspesialisti, kuten huomaa siitäkin, että kehdannut edes julkaista viimeisintä käyräkarttataitoharjoitusta ko. maastotyypissä (15 minuutin koukut ja sitä rataa:-)
Lähdöstä ykköselle olin pihalla kuin lintulauta. Siis ei mitään havaintoa,missä mennään. (Tätä settiä pitänee välttää Kytäjällä :-) Tulin ukkojen rastille, enkä tajunnut, missä se on. Jatkoin pokkana matkaa ja löysin sitten kuitenkin sen ykkösen. Jee, tuuri kohdillaan :-) Seuraavat rastit meni ihan jees, toki juosta olisi pitänyt kovempaa, mutta en sattumalta taaskaan oikein jaksanut. Seiskalle menin epävarmasti ja lopuksi vielä otin vähän koukkua kaiken pysähtelyn jälkeenkin. Kasillekin tuli pieni mutka supan kautta, kun oli niin kivvaa mennä sinne pohjalle ottamaan vauhtia. Kympille vedin tien kautta, kun en muuten sitä löytänyt. Ehdottomasti pöntöin virhe tuli sitten sorvattua ihan siinä yleisön edessä eli vikarastille juoksentelin onnessani loppusuoraa ees taas.



Ihan jees. Suunta on edelleen parempaan päin. Saas nähä sitten...

Kasurilan kuningas...

...on veljeni Minsa:-) Hyvähyvä!

Omalta kohdalta Siilin rastin kansalliset meni pyllylleen monellakin tapaa, mutta laitetaan nyt kartta esiin kuitenkin.

Jos pikapika-alyysin tekee, niin jo ykkösvälillä homma meni ihme häröilyksi.En saanut kartasta otetta ja jotenkin en edes välittänyt siitä, vaan pyörin eteenpäin sinne päin. Kakkosrastin sentään löysin aika kivasti. Kolmoselle lähdin sitten aivan liian aikaisin kivikkoiseen rinteeseen ihmettelemään ja rastille oli tosi vaikea löytää. Neloselle menin hitaasti, mutta varmasti. Vitoselle en ääliönä tajunnut kiertoreittiä vaan ajelehdin huonokulkuisessa rinteessä ja rasti oli taas toudella vaikea löytää, isommankin virheen ainekset oli kasassa. Kutosta koukin liian aikaisin, vaikka se kuulemma näkyi kauas. Seiskalla eksyin just ennen rastia ja löysin sen lopulta täysin tuurilla,kun olin matkalla ottamaan polvisuuntaa aukon reunasta. Oravapolkurasti kasia koukin muuten vaan väärästä kohtaa. Ysistä juoksentelin tietysti pienesti ohi ja kympille ei sitten enää huvittanut edes mennä saati juosta. Tokavika ja viimeinen löytyi sentään aika suoraan.

Toivottavasti seuraavassa kisassa on enemmän kisafiilistä havaittavissa:-)

Aika Kauheeta

Keskiviikon taitotreeni Kauheessa. Kaikki aiemmat taitoharjoitukset työpäivän päätteeksi ovat menneet lievästi sanottuna kehnosti ja lisäksi Kauhee ei kuulu suosikkimaastoihin : edellisellä kerralla kympin koukut yksin kaukana korvessa (ja näin karhun about joka kuusen takana) ja sitä edellisellä kerralla rämpimistä sateessa kympin koukkujen kera (ja oli varmaan taas karhujakin kuusen takana:-) Puupää ei vaan voi uskoa, vaan ilmoittautuu taitoharjoitukseen taas kerran, vaikka se on Kauheessa.
No, lopputulos oli kuitenkin tällä kertaa vain semi-kauheaa. Eka lenkki viestiharkasta meni ihan ok...siis suunnistuksen osalta. Maastohan ei ole mitään varsinaista laukkamaastoa, joten töitä saa etenemisen eteen tehdä ja siltähän se tuntuikin...jopa siinä määrin, että pysäytin kellonkin jo kolmosrastilla:-) Toka kiekkaa odotellessa ehdin ajatella, että miten tää Kauhee voi tuntua kohtalaisen helpolta tällä kertaa. Takaisku oli selvyys siinä kohtaa. Toka lenkillä tuli sitten koukkua vähän joka rastilla, mutta kymppiminsan kämmi jäi tekemättä... Jee ja sitä rataa :-)

Plakettimatkalla Somerolla

Edellisenä päivänä sprintissä paistoi arska, parkkipaikka oli kisakeskuksen vieressä, kengät säilyivät kuivina ja puhtaina + kisassa oli lyhyet matkat. Somerolla kaikki oli toisin, osittain onneksi:-)
Ennen lähtöä ei kehdannut kauheasti verkkailla, kun edessä oli riittävästi matkaa. Vähän arvelutti, koska kyseessä olisi vuoden pisin juoksulenkki. Edellisenä vuonna olin sentään yhden puolimaratonin käynyt juoksentelemassa. No, ei enää auttanut katuminen siinä kohtaa, kun kuuluttaja sanoi "pam" ja sitten mentiin kohti metsikköä.
k-1 Heti lähdin väärään suuntaan. Onneksi tajusin suht. nopeasti ja korjasin suunnan mäen yli ja letkaa kohti. Pääsin letkaan ja ykkönen löytyi hyvin.
1-3 helppo väli mäen päällystää pitkin ja sitten takaisin lähtöpaikalle. Tultiin liikaa oikealle tontin kohdalle ja siellä sitten rymisteltiin pusikossa kielletyn alueen nauhat kaulassa kohti rastia. Potutti.
3-5 Polkujuoksua rastilta rastille. Letka hajoaa huomaamatta kahtia isolle mäelle kiivetessä.
5-6 Aika paha supikko totesin ja yritin zoomata 1:15000 karttaa saamatta siitä liikoja selvää. Rasti sinänsä oli selvässä paikassa ison harjanteen rinteessä, joten ei ongelmia.
6-7 Letka lähti suoraan, joten mie lähdin messiin. Rymyttiin suota ja puskaa, mutta aika hyvä siitä oli juosta. Rastille mennessä muutkin kuin minä olivat vähän epävarmoja, joten sain kunnian vetää letkan rastille :-)
7-9 En oikein pysynyt kartalla. Pieni ajautuminen 7:lla vasemmalle, mutta muuten ihan jees. Edessä pitkä väli:



9-10 Piiitkä väli. Katsoin suoraa vaihtoehtoa sillä silmällä, mutta totesin sen olevan liian kiemurainen poikittaisten järvien takia ja siksipä lähdin kiltisti muiden mukana kiertämään oikealta. Se olikin ihan jees, sai loikottaa polkuja muutaman kilsan. Matkalla oli hetken aikaa puumaletkan pätkäkin kasassa. Loppuosan rastivälistä menin lopulta ihan yksin, koska muut valitsi kai hieman eri reitin ? En tiedä, missä vaiheessa. Ihan lopussa ajauduin hieman liikaa vasemmalle. Rastilla kohdattiin Yvonnen ja Ingan kanssa jälleen.
10-12 Rastilta juomarastille ja siitä sitten seuraavalle. Kivaa maastoa.
12-13 Paineltiin jonossa pitkin suota suunnalla tielle asti. Siellä sai taas juopotella. Toiset lähtivät tieltä vähän aiemmin metsikköön. Itse rymysin suon kautta rastille. Ei kannattanut, olin taas vähän perässä rastilla leimatessani.
13-14 tielle ja kielletyn alueen reunaa toiselle tielle ja supikkoon ihmettelemään. Hitsi, että oli vaikeaa...en saanut mitään selvää rastin paikasta, mutta näytti olevan muillakin ongelmaa. Yhteiskeihäänheittona se sitten sieltä löydettiin.
14-15 tielle ja siitä taas sen yhden mäen päälle. Tällä kertaa vaihtamaan karttaa.




15-16 Polkua tai tietä ensin alle ja sitten supikkorinteeseen. Oujee. Kävelyksi meni jo senkin takia, että rasti oli aika paha. Löytyi kuitenkin sieltä, mistä pitikin.
16-17 Lähdin huolimattomasti peesissa menemään. Oltiin siinä sitten Yvonnen kanssa hetken aikaa ihan pallo hukassa keskellä supikkoa. Rasti löytyi pienen kartoitustuokion jälkeen, kun seisoskelin rinteessä ihmettelemässä. Voi miksi minulla ei ole veteraanimallin luuppia kompassissa :-)+20s
17-18 Simppelimpi rastin paikka, jonka jopa jotenkin hahmotin. Harjanteelle, jossa iso kivi toimi maamerkkinä.
18-19 Kohtalon paikka. Tielle ensin ja taas juopottelua juomapisteellä. Ajattelin aluksi, että pitäisi mennä oikealta, koska rastinotto olisi helpompi sieltä. En uskaltanut tehdä tätä järkevää omaa ratkaisua vaan lähdin letkan mukana vasemmalta. Tieltä lähdin rastille ja yritin hahmottaa aluetta edes jotenkin. Rasteja näytti olevan vähän joka kumpareen juuressa. Sekosin supissa ja kumpareissa ja käännyin hiukan liian aikaisin takaisin päin. En tiedä,mihin muut katosivat. Yhyy-yy !- olin yksin supikossa, josta en saanut selvää ja viistoistatonnisella vielä. Kirosin itseni alimpaan hittoon siinä kohtaa. No, pienen häröilytuokion jälkeen piti lähteä tielle asti ottamaan uutta polvisuuntaa rastille. Menin ihan kävelyvauhtia ja löysin lipun sillä tyylillä ihan ok. +2,5 min häröilyä.
19-20 Nyt olin sitten omassa seurassani. Lyhyellä välillä en tehnyt mitään isoa virhettä, mutta vauhti oli ihan kävelyä. Olisin kaivannut kartanlukijaa :-)
20-21 Selvempi rastipiste rinteen reunassa. En uskaltanut tuollekaan rastille juosta, etten vaan pummaa. Voimat alkoivat jo olla finaalissa ja ylimääräiset askeleet eivät kiinnostaneet. Tiheiköstä bongasin rastipaikan ja jee ..löysin rastin. Pientä seisoskelua +10s
21-22 Oijoi. Paha väli taas. Polvisuunta ja sitten yrittämään. Hitaasti etenin. Joku kysyi, olenko nähnyt rastia 107? ja seuraava , että olenko menossa jollekin rastille x...Yritin vaan olla skarppina ja tulin suoraan omalle rastilleni.
22-23 Vielä yksi paha rasti. En bongannut rastin vieressä olevaa kumparetta vaan ajauduin hiukan vasemmalle. Pikku koukku, mutta pahempaa olisi voinut olla luvassa :-) +30s
23-24 Tielle oli eka ajatus. Siitä ajattelin ensin lähteä suoraan, mutta jalat tekivät lakon ja toisaalta näin jo itseni rämpimässä pusikossa pikkuisen väärään suuntaan jne. Parempi siis mennä vaan tietä pitkin näillä fiiliksillä. Siitä sitten niityille ja aukon kautta eteenpäin. Iso kivi näkyi hyvin. Bongasin mäen ja ryömin sitä kohti. Rasti. Otin leiman. Koodi 106. Raksuti, raksuti...eihän minulla ole rasti 106 vaan 134 ! No voi vindi, missä oikein olen ? Jee, tosi lähellä omaa rastia. Sinne siis ja leimaus oikealla rastilla. +10s
24-25 Suunnalla mäkeen ja avokallion kautta rastille. Muuten hyvä, mutta liikaa oikealle ja väärän kumpareen kautta rinteeseen könyämään. Tajusin melko pian ja kun joku Lynx-mies tuli samaan paikkaan ja kurvasi siitä kauhealla ryminällä rastille, ajattelin mennä sinne itsekin rymistämään. +30s
25-26 Taas sinne traktorille. Kauhee mäki siinä välissä...tosi iso, vaikka kartassa ei sellaista näkynyt. Jalatkin olivat iloisesti aivan tönköt jo. En jaksa enää ...ja miksi olen pääsarjassa...ja nyt varmaan alan koukkia kaikkia loppu rasteja...näitä mietin ja lähdin viimeiselle lenkille.
26-27 tietä vaan ihan rastille asti. Ei jaksa. Missähän kaikki muut ovat?
27-28 Tuttu reitti polkua. Siitä sitten rinteeseen kivirastille, joka löytyi yllättävän hyvin.
28-29 Taas siihen mäkeen. Ei hitto. En näe kartasta mitään ja päätä särkee. Vedin taas juomat helttaan ja samalla huomaan mukin reunan takaa, että Heini Wennman leimaa yhtäaikaa rastilla. Vihdoin seuraa :-)
29-30 Heini lähti eri suuntaan ! Ei tässä voi olla hajontaa. Tiellä tapaamme jälleen. Siitä sitten harjannetta rastille.
30-31 simppeli väli. Hitsit, kun jaksais vaan vähän juosta, mutta jalat painaa ainakin tonnin kappale.
31-32 Järven rantaan. Karmea suo. Uppoan, mutta Pohjantähden neito uppoaa myös. Räpiköidään eteenpäin. Aukolle ja siitä rastille. Argh.
32-33 Lähden kohti polkua. Otan suunnan, mutta en jaksa katsoa sitä. Karmea pusikko edessä. Mitä hittoa?! Tulee jyrkänne vastaan. Äääh, sittenkin pakko katsoa karttaa. No just, mie lähen ainakin polulle. Korjaan suunnan ja saan seuraa. Polulta sitten rastimäkeen, jossa menen liian ylös. Näen 6.sijan katoavan horisonttiin, kun kompuroin mäkeä alas rastille. Itseasiassa en tiedä, mikä sija on tulossa, joten olen vaan onnellinen, että matka alkaa olla lopussa. Lopussa olen itsekin. +1,5 min
33-34 viimeinen rasti. Löytyy. Jee. Ja sitten se tuskallinen loppusuora.



Tuloksena sija 7. +13 minuuttia pataan. Virheitä about 6 minuuttia. Aloin hävitä jokaisella kilometrillä aika paljon siinä vaiheessa, kun jäin yksin kartoittamaan supikoita ja zoomailemaan onnettomana karttaani. Aika samanlainen setti kuin viime vuonna. Ihan jees kuitenkin :-)

Sprinttii

Päätin lähteä avaavaan kansallisen tason sprinttiuran Loviisaan veteraanisarjan SM-kisaan. Vaikutelmaksi jäi, että sprintti on ihan jees...ei kastu kengät, matkat loppuu sopivasti kesken ja suunnistus on aikas helppoa. Mitään suurta sprintin ystävää ei minusta kuitenkaan tällä reissulla tullut, joten taidan jättää ko. kisat jatkossakin vähemmälle...mie kun tykkään rämpiä kunnon metsikössä :-)


Aamupäivän karsintakisa juostiin korttelissa. Mitään suurta panosta ei tässä skabassa ollut, koska kaikki pääsivät finaaliin D35-sarjassa. Siltä pohjalta suorituksesta jäi puuttumaan aggressiivinen eteneminen ja keskityin enemmän pääsemään jyvälle 1:5000 mittakaavaisen kartan kanssa seikkailemisesta. Virheitä ei oikeastaan tullut. Kakkosrastilla sekosin hetkeksi suunnista ja lähdin kyllä oikeaan suuntaan, mutta kartta ihan väärinpäin:-) Spekuloitavaksi jää myös, olisiko 6. rastille pitänyt juosta joen vartta. Tuloksena karsinnasta 5.sija +59 sekuntia kärjestä.





Kisapaikalla oli rento tunnelma. Musiikki soi ...mm. Matti Nykäsen elämä on laiffii useita kertoja:-)



Finaalissa oli tarjolla enemmän suunnistushaastetta. Osa matkasta harjumaastossa ja sitten vanhan Loviisan katuja loppuosassa. Ykkösrastin otin varmaan päälle polun ja ison kiven kautta jo senkin takia, että maastopohja oli aika kivikkoista. Kakkoselle päätin mennä vasemmalta ja sitten takakautta rastille, koska rinne näytti hankalalta juosta ja oikeanpuoleista reittiä en edes bongannut:-) Kolmoselle taas polkujen kautta. Polut oli aika ohuella piirretty, joten niiden huomaamisen kanssa oli aluksi vaikeuksia. Neloselle mennessä juoksin hieman pitkäksi,kunnes havaitsin kivikon ja siitä sitten pompin rastille kivien välistä. Vitoselle oli juoksubaanaa. Kutoselle näin taas vaan yhden vaihtoehdon: suorinta reittiä ylös mäelle. Muuten menikin ihan hyvin, mutta vissiin olin sen verran hapoilla mäen jälkeen, että aloin suunnistaa rastille 8. Tajusin vasta aukiolla, että hetkinen 6.rastillehan mie oon menossa. Tällä välillä tuli 15 sekuntia pataan, mutta veikkaan virheen suuruudeksi vajaat 30 sekuntia kaikkine pysähdyksineen. 7. ja 8. meni ihan hyvin. 8-9 välillä häröilin alkumatkasta ennen kuin pääsin korttelibaanalle. Siinä meni ehkä 10 sekuntia hukkaan, kun pysähdyin oikein ihmettelemään ja lisäksi olisi vaan pitänyt juosta suorempaan. Loppumatka meni ihan jees. Tuloksena eka henkilökohtainen SM-kulta :-)

2 x SM

Jipii,jipii,jipii pääsee suunnistamaan tulevana viikonloppuna ihan SM-kisoihin! Just soittivat duunista, että tuutko yöksi töihin, mutta oli hyvä syy kieltäytyä, kun pitää siis lähtee niinku skaboihin :-)

Huomenna on luvassa ekaksi korttelisprinttiä ja sitten metsäisempää maastoa Loviisassa. Sunnuntaina sitten ultra-lång Somerolla - ihkuu! Oli vähän ennakkoon vaikeuksia päättää, mennäkö veteraanikisoihin vai ei. Päädyin sprintissä R2-kisaan, koska sprintti on sen verran outo laji ja sitten taas D21-sarjaan pitkillä, koska siitä on jo monta enemmän vähemmän kivaa kokemusta kertynyt. Toisaalta väliaikalähtö olisi houkutellut pitkilläkin, mutta maastokuvauksen perusteella voi olla kivempaa, jos on muitakin kulkemassa samassa pusikossa:-)

Sprintissä näyttäisi olevan karsinnassa korttelimaastoa ja finaalissa metsikköä sitten enemmän. Matkat ei päätä huimaa, mutta hyvä niin, koska luulen sunnuntain matkan riittävän kuittamaan matkustamisen vaivan. Tavoitteena on hyvät suoritukset ja mihin se riittää, tuskin kiinnostaa ketään:-)

Pitkillä on luvassa ainakin riittävän pitkää suunnistusta. Maastosta ei nyt pysty sanomaan oikein mitään. Matka on ainakin noin 3 km pidempi kuin viime vuonna, joten ihan täyttä keppihelvettiä se ei kai voi olla? Toisaalta on mahdollista, että ratamestari kuuluu samaan koulukuntaan kuin täällä päin pikkukisoissa, joissa yleensä naisten ns. pääsarjan matkaksi speksataan reilu 8 km maastosta riippumatta :-)
Kovat nimet puuttuu kisasta, joten yllättäjijllä on mahiksia. Itse yritän pitää mielessä takavuosien karut kantapään kautta opit mm. siitä, että ykkösrastia ei kannata koukkia 10 minuuttia jne. eli rynnätä vaan letkan mukana metsään ja pudota kartalta heti k-pisteen kohdalla. Pari kertaa on ko. kisa mennyt hyvin ja todella monta kertaa erittäin huonosti. Saa nähä kuin tänä vuonna menee, kun nyt mitä suurimmalla todennäköisyydellä hengailen pääsarjan letkan mukana viimeistä kertaa.

Toka kerta

Jep eli kun varjossa oleva lämpömittari näyttää helleheinosen lukemia, on aika siirtyä sprintin pariin. Toka kertaa ikinä. Eka taisi olla joskus ysäriluvulla Keravan keskuskentällä ja nyt siis jälleen eksyin sprinttisuunnistuksen pariin :-) Selkien sisun Hukka-sprintti osui sopivasti kilpailukalenteriin ja niinpä suunta näytti kohti Jakokosken museokanavaa.








Parit maisemakuvat...kuten näkyy melko hieno paikka oli kyseessä ja siellä oli mukava aloittaa sprinttiura uudelleen. Itseasiassa talvella näytti vähän aikaa siltä, ettei jalat kestä kuin 15 minuuttia juoksua kerrallaan, joten arvelin jo silloin joutuvani viimein sortumaan sprinttisuunnistukseen.
Kisa olikin ihan jees, aika helppo tosin, joten oletan SM-kisassa olevan enemmän haastetta. Vielä kivempaa tietysti olisi, jos juoksu olisi juoksua eikä jotain ihan muuta, mutta ei voi mittään.
Kisassa "juoksin" lenkkareilla, joten piti välttää metsämaastoa syystä että nilkat muljuaa siellä todella ikävästi. Pika-analyyshi skabasta kertoo, että ykkösvälin alkuosan olisi voinut vetää suorempaan, seiskalle tein pikkukoukun, 7-8 välillä mokasin hieman reitinvalinnassa ja rasteilla turasin jonkin verran aikaa koodien tarkastelussa,kun en vaan saa niitä pysymään muistissa niinku ennakkoon vaan pitää vielä uudestaan katsoa ja ihmetellä. Rasteilta lähdöt on huonoja eli hitaita, koska varmistelen siinä kohtaa vielä, että olen menossa oikeaan suuntaan ja oikealle rastille sekä tietysti vedän vähän henkeä myös.
Kokonaisuutena on yhden reenin jälkeen kivempi lähteä kohti sm-kisaa kuin ihan kylmiltään, joten kannatti käydä...