Toka kerta

Jep eli kun varjossa oleva lämpömittari näyttää helleheinosen lukemia, on aika siirtyä sprintin pariin. Toka kertaa ikinä. Eka taisi olla joskus ysäriluvulla Keravan keskuskentällä ja nyt siis jälleen eksyin sprinttisuunnistuksen pariin :-) Selkien sisun Hukka-sprintti osui sopivasti kilpailukalenteriin ja niinpä suunta näytti kohti Jakokosken museokanavaa.








Parit maisemakuvat...kuten näkyy melko hieno paikka oli kyseessä ja siellä oli mukava aloittaa sprinttiura uudelleen. Itseasiassa talvella näytti vähän aikaa siltä, ettei jalat kestä kuin 15 minuuttia juoksua kerrallaan, joten arvelin jo silloin joutuvani viimein sortumaan sprinttisuunnistukseen.
Kisa olikin ihan jees, aika helppo tosin, joten oletan SM-kisassa olevan enemmän haastetta. Vielä kivempaa tietysti olisi, jos juoksu olisi juoksua eikä jotain ihan muuta, mutta ei voi mittään.
Kisassa "juoksin" lenkkareilla, joten piti välttää metsämaastoa syystä että nilkat muljuaa siellä todella ikävästi. Pika-analyyshi skabasta kertoo, että ykkösvälin alkuosan olisi voinut vetää suorempaan, seiskalle tein pikkukoukun, 7-8 välillä mokasin hieman reitinvalinnassa ja rasteilla turasin jonkin verran aikaa koodien tarkastelussa,kun en vaan saa niitä pysymään muistissa niinku ennakkoon vaan pitää vielä uudestaan katsoa ja ihmetellä. Rasteilta lähdöt on huonoja eli hitaita, koska varmistelen siinä kohtaa vielä, että olen menossa oikeaan suuntaan ja oikealle rastille sekä tietysti vedän vähän henkeä myös.
Kokonaisuutena on yhden reenin jälkeen kivempi lähteä kohti sm-kisaa kuin ihan kylmiltään, joten kannatti käydä...